17.4.2014

Mekkotyttö farkuissa silloin, kun huvittaa.


Viimeaikoina olen jälleen pohdiskellut ja ihmetellyt sitä, ettei kauniisti/huomiota herättävästi/naisellisesti pukeutunutta naista oteta vakavissaan. Tai ainakin me naiset tunnumme ajattelevan niin. Ajatus ei taida olla tuulesta temmattu. Itsekin olen kohdannut ennakkoluuloja ja vääriä oletuksia perustuen ulkonäkööni ja pukeutumistyyliini. Blogini ei heijastele kovin hyvin koko persoonaani, eikä ainakaan kompleksista päänsisältöäni. Tämä on omaa - joskin tahatonta - aikaansaannostani. Olen liian väsynyt ja laiska tuottamaan intellektuellia sisältöä blogiini. Joskus tuntuu, että olen liian väsynyt ja laiska tuottamaan mitään sisältöä blogiin, mutta se on asia erikseen. 

Suurimmat ennakkoluulot olen kohdannut lääkärissä. En haluaisi vahvistaa stereotypiaa, mutta vanhemmat miehet suhtautuvat välillä todella nuivasti ja pitävät minua melkoisen tyhjäpäisenä. Lääkärit ovat vasta hiljattain ruvenneet ottamaan minut vakavasti. Ilmeiseti olen nyt ylittänyt jonkin mystisen uskottavuuden ikärajan. On raivostuttavaa tulla kohdelluksi alentavalla tavalla. On epäoikeudenmukaista, että ihmiset vetävät johtopäätöksiä minusta, kyvyistäni ja älykkyydestäni vaivautumatta lainkaan tutustumaan minuun. Ihmisten olisi hyvä oppia, että yleensä ensivaikutelma pettää aina. Voisin varmaan käyttää myös hyväkseni aliarviointia, mutta minä en ole hyvä pelaamaan sosiaalisia pelejä, enkä varsinkaan olemaan jotain, mitä en ole. Olen suora ihminen, joka vastaa rehellisesti, kun kysytään ja yrittää suhtautua muihin aivoimin mielin. Jostain syystä se jaksaa aina hämmästyttää minua, kun joku muu ei toimi samoin. 

Itseasiassa naisellinen ja huomiota herättävä pukeutuminen (jossain siveellisyyden rajoissa) vaatii paljon rohkeutta. On todennäköistä, että tällä tavoin pukeutunut nainen on sinut itsensä kanssa ja toimii itsevarmasti. Nämä ovat käsittääkseni hyviä ominaisuuksia, joille esimerkiksi työelämässä on tilausta. Tuntuu niin 1800-lukulaiselta, että nainen edelleen tuomitaan osaamattomaksi, sentimentaaliseksi ja ties miksi muuksi, jos ei muistuta tarpeeksi miestä. Aivan niin kuin miehet olisivat jotenkin parempi sukupuoli ja maskuliinisuus tavoiteltava ominaisuus. Minun mielestäni naiseudessa on paljon hyvää, eikä vähiten se, että naiset ovat yleisesti parempia itsereflektiossa, tunteiden tunnistamisessa, hallitsemisessa ja käsittelyssä sekä vastuun kantamisessa. Surullisinta on se, että negatiivisimmat katseet tulevat muilta naisilta. Ikään kuin pukeutuminen hameeseen ja korkokenkiin olisi loukkaus naisten vasta saavutettua tasa-arvoa kohtaan. Mielestäni ei ole tasa-arvoa se, että naisen tulee "piilotella" naiseuttaan. Se vain vahvistaa sitä käsitystä, että maskuliinisuus on uskottavampaa. Toivoisin, että heittäisimme nämä käsitykset roskakoriin. On nimittäin voimauttavaa pukeutua juuri niin kuin haluaa, siten mitä pitää itse esteettisenä.

Vaikka liputan mekkojen ja hameiden puolesta, voin myös pukeutua vaikka farkkuihin. Kuten tänään. Ihan milloin siltä tuntuu.










1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Asiaa! Nuorena naisena en halua herättää liikaa huomiota pukeutumisellani (varsinkaan "liian naisellisella"), sillä koen että menetän uskottavuuteni. Näin se vain valitettavasti menee.

Heidi