30.4.2014

Vappua violetissa



Vapun kunniaksi hankin viiden euron peruukin, joka osoittautui yllättävän hyväksi. Hiuksia heilauttamalla tämä peruukki vie joko...



....menneisyyteen...










...tai tulevaisuuteen.







Vappu vietetään yhdessä Jannen ja ystävien kanssa. Hyvää vappua kaikille!

26.4.2014

Iltapäiväaurinko

Viikon editoriaalin on kuvannut Alexandra Cameron. Sensuellia, ihanat hiukset ja valo.































25.4.2014

Kevätglamouria







Olen ollut innoissani tästä päivästä, koska sää on niin keväinen! On se kumma kuinka paljon energiaa kevät tuo tullessaan. Päätin lähteä käymään kävellen postissa. Perillä palkitsin itseni jollain ihme stevialla makeutetulla suklaajäätelöpikarilla. Ei ehkä maailman paras makuelämys, mutta menetteli. Vaikka aurinko paistaa, tulee sen verran kylmästi, ettei edelleenkään taida olla ihan jäätelökeli. En ollut kuitekaan ainoa, joka oli nautti aringonsäteistä ja söi jäätelöä ulkona. Vaikka täällä päin ei vielä ole päästy edes kovin lähelle +15 astetta, pyritään nauttimaan siitä, mitä on.













Näissä kamppeissa lähdin vaellukselleni. Vaaleanpunaista hametta en ole, syystä tai toisesta, käyttänyt kuukausiin. Se on yksi omista tekeleistäni. Väri on ihana, kuin vadelmasorbettia! Koristin kuontaloni muuten pannalla, joka oli osa alkuperäistä hääkoristettani. Pantoja oli kaksi kiinni toisissaan rautalangalla. Irroitin vain rautalangat, koska tuplapanta ei vain toiminut. Panta soveltuu ihan hyvin näin arkikäyttöön, vaikka olinkin siihen niin pettynyt, etten huolinut sitä hääpäivänä käytettäväksi. Olen viimein päässyt ulkoitummaan talvella hankkimiani loafereita! Ja tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa pukeutumaan kesätakkiin. Aurinkolasit olivat ihan löytö hennesiltä. Rikoin viime kesänä rakkaat rillini, enkä löytänyt ythä hyviä tilalle kuin vasta nyt. Eikä hintakaan paljoa lompakkoa keventänyt, luojan kiitos. Käsilaukku on muuten perhekalleus. Olen perinyt sen äidiltäni. Äiti sisaruksineen osti laukun omalle äidilleen syntymäpäivälahjaksi 70-luvulla. Nyt se on minulla, kolmannessa sukupolvessa. Kokonaisuudesta tuli vähän pariisilaishenkinen.






17.4.2014

Mekkotyttö farkuissa silloin, kun huvittaa.


Viimeaikoina olen jälleen pohdiskellut ja ihmetellyt sitä, ettei kauniisti/huomiota herättävästi/naisellisesti pukeutunutta naista oteta vakavissaan. Tai ainakin me naiset tunnumme ajattelevan niin. Ajatus ei taida olla tuulesta temmattu. Itsekin olen kohdannut ennakkoluuloja ja vääriä oletuksia perustuen ulkonäkööni ja pukeutumistyyliini. Blogini ei heijastele kovin hyvin koko persoonaani, eikä ainakaan kompleksista päänsisältöäni. Tämä on omaa - joskin tahatonta - aikaansaannostani. Olen liian väsynyt ja laiska tuottamaan intellektuellia sisältöä blogiini. Joskus tuntuu, että olen liian väsynyt ja laiska tuottamaan mitään sisältöä blogiin, mutta se on asia erikseen. 

Suurimmat ennakkoluulot olen kohdannut lääkärissä. En haluaisi vahvistaa stereotypiaa, mutta vanhemmat miehet suhtautuvat välillä todella nuivasti ja pitävät minua melkoisen tyhjäpäisenä. Lääkärit ovat vasta hiljattain ruvenneet ottamaan minut vakavasti. Ilmeiseti olen nyt ylittänyt jonkin mystisen uskottavuuden ikärajan. On raivostuttavaa tulla kohdelluksi alentavalla tavalla. On epäoikeudenmukaista, että ihmiset vetävät johtopäätöksiä minusta, kyvyistäni ja älykkyydestäni vaivautumatta lainkaan tutustumaan minuun. Ihmisten olisi hyvä oppia, että yleensä ensivaikutelma pettää aina. Voisin varmaan käyttää myös hyväkseni aliarviointia, mutta minä en ole hyvä pelaamaan sosiaalisia pelejä, enkä varsinkaan olemaan jotain, mitä en ole. Olen suora ihminen, joka vastaa rehellisesti, kun kysytään ja yrittää suhtautua muihin aivoimin mielin. Jostain syystä se jaksaa aina hämmästyttää minua, kun joku muu ei toimi samoin. 

Itseasiassa naisellinen ja huomiota herättävä pukeutuminen (jossain siveellisyyden rajoissa) vaatii paljon rohkeutta. On todennäköistä, että tällä tavoin pukeutunut nainen on sinut itsensä kanssa ja toimii itsevarmasti. Nämä ovat käsittääkseni hyviä ominaisuuksia, joille esimerkiksi työelämässä on tilausta. Tuntuu niin 1800-lukulaiselta, että nainen edelleen tuomitaan osaamattomaksi, sentimentaaliseksi ja ties miksi muuksi, jos ei muistuta tarpeeksi miestä. Aivan niin kuin miehet olisivat jotenkin parempi sukupuoli ja maskuliinisuus tavoiteltava ominaisuus. Minun mielestäni naiseudessa on paljon hyvää, eikä vähiten se, että naiset ovat yleisesti parempia itsereflektiossa, tunteiden tunnistamisessa, hallitsemisessa ja käsittelyssä sekä vastuun kantamisessa. Surullisinta on se, että negatiivisimmat katseet tulevat muilta naisilta. Ikään kuin pukeutuminen hameeseen ja korkokenkiin olisi loukkaus naisten vasta saavutettua tasa-arvoa kohtaan. Mielestäni ei ole tasa-arvoa se, että naisen tulee "piilotella" naiseuttaan. Se vain vahvistaa sitä käsitystä, että maskuliinisuus on uskottavampaa. Toivoisin, että heittäisimme nämä käsitykset roskakoriin. On nimittäin voimauttavaa pukeutua juuri niin kuin haluaa, siten mitä pitää itse esteettisenä.

Vaikka liputan mekkojen ja hameiden puolesta, voin myös pukeutua vaikka farkkuihin. Kuten tänään. Ihan milloin siltä tuntuu.










6.4.2014

Kuin kukka


Viikon editoriaalina maaliskuun USA:n Ellessä ollut valokuvakokonaisuus, jonka on kuvannut Txema Yeste. Näitä kuvia katsoessa en voi kuin päivitellä suomalaisen muotikuvan tilannetta. Olen huomannut, että jos ostaa yhden suomalaisen muotilehden, on käytännössä nähnyt kaikkien lehtien kuvat. Jostain syystä lehdet ovat joka kuukausi pullollaan lähes identtisiä kuvia. Ei siis ole mitään järkeä ostaa useampaa, koska ei kuitenkaan näe mitään sellaista, mitä ei jo olisi nähnyt. Hirvittävän tylsää.











3.4.2014

Kevätfiilistelyä










Vaikuttaa vähän siltä, että väsynyt ulkomuoto alkaa olla minun 'signature look'. Vaikka en edes ollut niin väsynyt. No jaa, ehkä syy on viisaudenhammasoperaatiossa numero kaksi. Vaikka itseasiassa paranen hampaiden poistosta nopeammin kuin viimeksi. Ymmärsin tällä kertaa laittaa poskelle kylmää jo ennen kuin puudutukset lakkasivat. Pystyin jo seuraavana päivänä syömään ruispalat, mikä on mielestäni melko hyvin. Ihan kiva, ettei tarvitse pitäytyä nestemäisessä ravinnossa. Kyllähän tuo vielä juilii jonkun verran, mutta sitä varten on särkylääkkeet. Edelleen poskionteloissa piileskelevä nuhanpoikanen ei auta kyllä asiaa. En pysty kunnolla niistämään. Ainakin viisaudenhampaat on nyt poistettu, eikä sitä tarvitse enää koskaan miettiä. 

Ostin kuvan neuleen Asokselta taannoin, kun halusin vihdoin oman cropped topin. Yhdistelmä vanhan vintage midihameen kanssa on aika mukiinmenevä, vai mitä? En ole käyttänyt hametta pitkään aikaan. Olen pitänyt sitä liian tätimäisenä jollain tavalla. Sopivaa yläosaakaan ei ole tahtonut löytyä. Nyt kun pidemmät helmanpituuudet ovat in, olen itsekin alkanut kiinnostua. Nyt esimerkiksi himoitsisin ylellisestä, ihanasta maksimekosta. Maaliskuun Burda style -lehdessä oli ihana kaava, mutta kangasta menisi 7 metriä. Se on aika paljon...rahaa. Sorruin ostamaan saksalaisesta nettikangaskaupasta kankaita.comista nelisen metriä alennussilkkiä. Ei se silti halpaa ollut, mutta edullisempaa kuin olen missään muualla nähnyt. En siis voinut vastustaa kiusausta. Siitä saisi muun muassa ihanat palazzo-housut, joita myös olen tänä keväänä himoinnut.


Kevään himotukset ovat siis:












Strukturoitu kokovalkoinen mekko







Valkoinen pitsinen mekko tai paita.