30.9.2013

Make way for a big parade

Ruusumekko on taannoinen huuto.net löytö. Se oli alunperinkin kooltaan aivan täydellinen, mikä on tosi harvinaista :). Pituus olikin sitten toinen juttu. Mekko oli midipituinen. Epäilen jonkun lyhentäneen sen maxista lyhyemmäksi. Pituus oli mekon mittasuhteisiin nähden melko epäimarteleva. Leveät hihat ja pohjepituus kadottivat kaikki vartaloni muodot. Siispä päätin ottaa asian omiin käsiin ja lyhentää helman sopivaksi. Olen lopputulokseen tosi tyytyväinen! Punainen väri on niin herkullinen (ja kovasti tulossa myös)! Jokohan olisi aika korkata lempikengät tälle syksylle?





















Isoja hihoja näkyi muuten tosi monissa mallistoissa tälle syksylle! Muutenkin muotimaailmassa kohistaan vähän löysemmästä siluetista. Että älkää ihmeessä vielä pienetäkö vintagelöytöjenne hihoja ;).


Burberry Prorsum



Valentino Couture


Chloé


Dolce & Gabbana





Stella McCartney

29.9.2013

Nykyopiskelijan elämä rahall... ei kun makaronilla. Palopuheita nyt ja tulevaisuudessa.

Pakko osallistua on/off pyörivään köyhyyskeskusteluun näin opiskelijan näkökulmasta ja valottaa, mitä se opiskelijana ja nykynuorena oleminen oikeasti tarkoittaa.

Mistä opiskelijan rahat tulevat? Tai siis eivät tule. Suomi on opiskelijoiden näkökulmasta jakaantunut kahteen eri "osavaltioon": Helsinki ja muu Suomi. Helsinki on kulujen puolesta niin omaa luokkaansa, että en lähde edes perehtymään asiaan. Olisi eri asia, jos asuisin siellä. Asun kuitenkin paikkakunnalla, jossa esimerkiksi vuokrat ovat kaupungin kokoon nähden Suomen huokeimmasta päästä. Kiinteät kulut eivät siis ole suuri ongelma, vaikka ovatkin yksittäisenä menoeränä suuri kulu. Varmasti monien vanhemmilla on kertoa tarinoita, joissa opiskelijoina syötiin pelkkää makaronia ja kuinka asuttiin hetkellisesti halvoissa soluissa, "eikä meillä kuule silloin ollut mitään hienoja tavaroita/kalusteita/vaatteita/mitään". Uskon, että tarinoissa piilee ainakin totuuden siemen. Tässä kohtaa haluaisin kuitenkin painottaa, että ajat olivat kovin erilaiset. 


(Tai sitten eivät :D.)

Kulttuuri on muuttunut todella paljon esimerkiksi kulutuksen suhteen sitten 70-luvun. Niin sanottuina hippivuosina ei ollut edes saatavilla nykyistä tavaramäärää. Muotikin oli Suomessa paljon yksioikoisempaa kuin tänä päivänä. Ottakaamme myös huomioon silloisen trendin, jonka mukaan mitä naturaalimpi olemus, sen parempi. Kulutuskulttuuri oli niiin out! 


Tehtävä: Kuinka monta poolopaitaa näet kuvassa? Ja jos se ei ole poolopaita, onko se kauluspaita vai molemmat?

Kymmenen vuotta eteenpäin je elettiin Suomen kulta-aikaa. 80-luvulla elettiin nousukautta. Ihmiset saivat enemmän palkkaa, ja epäilen, että melkein kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyään. Liha tosin oli kuulemma kalliimpaa... Ajatellaanpa vaikka terveydenhuoltoa. Silloin sai laadukasta terveydenhuoltoa kohtuullisessa ajassa ilmaiseksi. Nyt, jos haluaa hammaslääkäriin, lähes jokainen hakeutuu yksityiselle. Myös ne opiskelijat joilla ei ole mahdollisuutta käyttää opiskelijaterveydenhuoltoa. Esimerkiksi hammaslääkärin perusvastaanotto maksaa käsitykseni mukaan noin 80 euroa. Ja entä ruoka! Ruuan hinta on noussut vuodesta 2008 13%. Kenen opintotuki on noussut saman verran? Aivan, ei kenenkään. Liha, viljatuotteet ja kananmunat ovat kallistuneet 10-30%. Onko liha siis edelleen suhteessa halvempaa kuin 40 vuotta sitten? Tietääkö joku?




Hintakehitys tuntuu erityisesti pienituloisten kukkarossa. Tämä koskee viiltävällä tavalla opiskelijoita. Nyt saamme ostettua 20 eurolla 13% prosenttia vähemmän ruokaa kuin viisi vuotta sitten (ja kyllä, tämä koskee erityisesti "pitkänlinjan" opiskelijoita kuten minua :D). Noususuunnassa ovat olleet myös vuokrat. Monien vuokraa korotetaan vuosittain. Meidänkin asuntomme vuokraa on muistaakseni korotettu kahdesti. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin. Yksi merkittävä menoero on liikkuminen paikasta toiseen. Kaikki hinnta ovat kallistuneet! Juna on kallistunut, vaikka luojan kiitos opiskelijat saavat edelleen matkustaa opiskelijahinnoilla (pyyhkeitä vr:lle siitä, ettei ole olemassa erikseen hintaa myös työttömille ja eläkeläisille). Meillä linja-autot ovat kallistuneet niin usein ja niin paljon, etten edes jaksa muistaa! Nykyään yhden matkan hinta on 3,30 euroa. Eli jos käyn keskustassa ja maksan käteisellä, hinnaksi tulee 6,60 euroa! Ja sitten valitetaan, kun ei ole matkustajia! Suurin kuluttajakunta julkiselle liikenteelle ovat nuoret ja opiskelijat. On onneksi olemassa opiskelijalippuja (35,70 e/kk) ja matkalippuja (2,10 e/matka). Lisäksi on klo 23 sääntö, jonka mukaan kaikki hinnat tuplaantuvat kello yhdestätoista lähtien. Opiskelija- eli rälläyslippua sääntö ei koske. 


Anteeksi, oliko tämä juna 15 vai 45 minuuttia myöhässä?

Ja sitten ne tuet... Opintotuki voi kaiken kaikkiaan parhaassa tapauksessa olla verojen jälkeen 443,22 euroa kuukaudessa. Summa on naurettava, jos ajattelee, että sillä pitäisi maksaa kaikki. Jos nostaa täydet tuet kaikilta lukuvuoden yhdeksältä kuukaudelta, tulot eivät saa ylittää 11 850 euroa vuodessa eli noin 1300 euroa kuukaudessa. Minulla ei ole käsitystä siitä, mikä kuukausittainen ansaitsemista koskeva tuloraja on. Sitten on tietysti opintolaina, jota saa joka vuosi korkeintaan 300 euroa kuukaudessa. Näin kokonaistulot olisivat tukien puolesta vähän päälle 700 euroa kuukaudessa. Se kuulostaa jo kohtuulliselta (kaikkialla muualla, paitsi Helsingissä that is), mutta laina on aina laina. Jos nostaa joka vuosi täyden lainan, on viiden vuoden opintojen jälkeen veloissa noin 10 000 euron edestä, tietysti plus lainan korot. Tajusin juuri, että Suomessa köyhyysraja on 1080 euroa nettona kuukaudessa. 700 euron kuukausituloilla opiskelija on todella melko köyhä.

Kun tulee kesä, opiskelija ei opiskelematta saa penniäkään. Opiskelijalla ei ole edes mahdollisuutta hakea yleistä asumistukea. Jos rahaa ei todella ole, ainoa vaihtoehto on sossun luukku. Systeemissä toisin sanoen luotetaan siihen, että jokainen 1,23 miljoonasta opiskelijasta saa töitä ja käy töissä kesän. Tai opiskelee, mutta se kuluttaa opintotukikuukausia, joita on nykyään rajattu määrä. Kaikki eivät pysty opiskelemaan esimerkiksi siksi, että opinahjo ei yksinkertaisesti tarjoa kesällä tarpeeksi kursseja, jotta 5 opintopistettä per opintotukikuukausi kävisi toteen. 57% opiskelijoista käy töissä opintojen ohessa, eikä ihme, sillä vain harva kykenee elämään pelkällä opintotuella. Monet saavat tukea vanhemmiltaan tai muilta sukulaisilta. Osa säästää jokaisen kesällä ansaitsemansa pennin seuraavaa vuotta varten. Olen itse hakenut edellisinä vuosina kesätöitä juuri tästä syystä - saadakseni rahaa säästöön. Tässä kaupungissa kesätöiden saaminen on vain lähes mahdotonta. Pitäisi tuntea joku. Muistaakseni viime kesänä yhden  kesän hanttihomman hakuennätys oli 700 hakemusta. Melkoiset työnantajan markkinat, vai mitä? Eli siis en ole saanut kesätöitä kuin kerran kunnalta (enkä pidä itseäni edes kovin huonona hakijana). Voin sanoa, ettei paljon ole naurattanut. Tietysti olisi puhelinmyynti, sinne kyllä pääsee.



Ja sitten on nykykulttuuri, joka ei tue millään tavalla elämäntapaa, jossa istutaan kotona, ei osteta mitään, pureskellaan ajankuluksi tulitikkuja ja käydään metsässä heittelemässä keppejä. Puhutaan arjen luksuksesta ja downsiftaamisesta, antropologisen tutkimuksen tärkeydestä matkustelun yhteydessä sekä siitä, kuinka teatteri kuolee, kun nuorta sukupolvea ei näy tarpeeksi katsomossa. Pitäisi näyttää hyvältä ja voida hyvin, käydä kuntokeskuksissa ja syödä luomuruokaa. Ihan jo huomaavaisuuden vuoksi, koska nyky-yhteiskunnalla ei ole varaa hoitaa elintasosairauksia sairastavia. Köyhän on äärimmäisen vaikeaa elää köyhästi. Vai vieläkö joku ihmettelee pikavippien velkaannuttamaa nuorisoa? Me elimme nuoruutemme yltäkylläisyydessä, meistä monilla oli melkein kaikkea, vaikka 90-luvun lama tekikin aika ison loven monen vanhemman tuloihin. Opiskellessa kaikki yltäkylläisyys pitäisi kuitenkin unohtaa - kokonainen elämäntapa - siirtyä 70-luvulle ja syödä makaronia. Hyppy 70-luvulla köyhyydestä opiskelijaköyhyyteen oli paljon pienempi kuin hyppy yltäkylläisyydestä makaronidieetiille. Ainoa hassunhauska ironia tässä on se, että samaan loveen putoavat monet tulevaisuudessa eläkkeelle jäävät. 




Että kantakaa nuori polvi kortenne kekoon! Perustakaa yrityksiä, joilla saadaan hulluna velkaantunut valtio jaloilleen, mutta ai niin, verotamme teidät hengiltä! Kantakaa koko hullunkiilto silmissä kuluttaneen vanhemman ikäpolven eläketaakka. Ja ai niin, teille ei sitä eläkettä sitten riitä, koska jotkut kuluttivat kaiken mitä oli jäljellä. Kipinkapin valmistumaan ja opettajanduuniin siitä! Teikäläisistä on pulaa! Joo ja niin, nostamme luokkien koot 40 oppilaaseen, tungemme sekaan viisi erityistukea vaativaa oppilasta, väsyneet ja vaativat vanhemmat ja työhön nähden kohtuuttoman palkan. Olette samassa veneessä kuin sairaanhoitajat, että eipäs valiteta siellä!

Nyt, kun summaan kaiken tämän yhteen: opiskelijaelämän, velkaantumisen, yhteiskunnan vaatimukset ja odotukset... Kaikista pelottavin on kysymys entä jos se ei paranekaan tästä?





26.9.2013

Fosforin värejä

Tämän syksyn ruskaretken teimme Ylläkselle viime viikonloppuna. En olisi ikinä uskonut, että pystyn kävelemään niin paljon! Ensimmäisenä päivänä kävelimme 12 kilometriä, josta viimeiset kilometrit kiipesimme jyrkkää rinnettä Ylläksen huipulle. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä idea jättää se kiipeäminen kiipeämättä, mutta ainakin tuli todistettua, että kyllä pystyy, jos on tarpeeksi epätoivoinen, heh. Ei siinä voinut oikein takaisinkaan kääntyä. Jälkikäteen oli aika jänniä jalkaoireita, eikä käveleminen luonnistunut ihan normaalisti. Ihan sellaista ei ole ollut koskaan ennen. Liikaa rasitusta. Jokaisena kolmena päivänä kävelimme jonkinmoisen reitin. Oma lempparini oli lapsille suunnattu Velhopolku :D. Siellä oli tosi kauniita tunturipuroja, värejä ja maisemia. Suosittelen lämpimästi, vaikka ei olisikaan lapsia. Olisi ollut kiva viedä Roora sinne, mutta hän ei äitinsä kanssa tällä kertaa päässyt mukaan.

Ruska oli kyllä kerrankin parhaimmillaan! Puut hohtivat fosforin väreissä ja maaruskaakin oli jonkin verran. Syysmyrskyt eivät olleet vielä repineet lehtiä puista. Olimme reissussa siis enoni vaimon ja tämän ystävättären, serkun, äidin ja Jannen kanssa.




















Mukana kuvassa Janne ja serkkutyttö. 


Nuo värit!



Jaksoin siis koko reissun yllättävän hyvin, mutta nyt kotona onkin sitten väsyttänyt senkin edestä, heh. Näin se yleensä menee: lomat on niin rankkoja, että pitää levätä jälkikäteen. Onneksi ei ole oikeastaan mitään kouluhommia tässä vielä. Paitsi se gradu, joka ei edelleenkään ole edistynyt yhtään :(. No jaa, on tässä vielä aikaa.

17.9.2013

Making my own circus

Viime päivinä olen todenteolla yrittänyt ratkaista pienen kukkaistyttömme asua ensi kesän hääpäivänä. Kaava ja malli on edelleen tämä:




Kankaanvalinta on ollut prosessi. Kyseessähän ovat kesähäät, joten mahdollinen helle täytyy ottaa huomioon, edes jollain tasolla. Ongelma vain on, että kankaan pitäisi olla tarpeeksi juhlava. Kesällä käytetään vaaleita ja kirkkaita värejä, eikö niin? No, meidän teemamme on (edelleen) sirkus/karnevaalit, ja haluan tuoda teemaa esille morsiusneitojen pukeutumisessa. Morsiusneitojen mekkojen väri on jo pitkään ollut mielessäni tummanpunainen. Tehdäkö Rooran mekko samaan linjaan sopivaksi, vai jotain ihan muuta? Kankaaksi valikoitui lopulta joustava puuvillasatiini. Se on mukavuuden ja juhlavuuden kompromissi. Lisäksi puuvilla on hengittävä materiaali, mutta tarpeeksi tukeva leveähelmaiseen mekkoon. Toivottavasti hääpäivänä ei ole ihan hirmuista hellettä! Toivon niin myös itseni takia, koska hääpuvussani tulee kuuma seistessäkin. Huh!

Mietin pitkään kukallisen ja punaisen kankaan välillä. Päädyin lopulta punaiseen pienen netti-inspiroitumisen jälkeen.




Nähtyäni tämän (ja muutaman muun lolita/sirkusaiheisen) kuvan keksin, että minäkin voisin luoda mekon helmaan jonkinlaisen sirkusaiheisen printin. Jos maalaan kuvat käsin, mekko on kuin taideteos! Toisin sanoen
ihana, uniikki muisto tärkeästä päivästä. Kävin jo hankkimassa EMO-kangasvärit, ja kyllä hokasasin ostaa peittovärit, jotka näkyvät tummalla pinnalla. Kuvioiden värit tulevat olemaan kulta, musta ja valkoinen (pidän sinistä varalla). Mekko on siis sävyiltään punaista, mustaa, kultaa ja valkoista. Ei kovin tyypillinen kolmevuotiaan väriskaala. Oikeastaan tämä suloinen kuva sai minut tekemään päätökseni.




Päätin siis, että pikkutytön voi pukea mustaan ja punaiseen. Nyt pitäisi sitten suunnitella se kuvio! Ei ihan pikkujuttu. Tuijottelen printtejä ja kuvia ja mietiskelen.








9.9.2013

Syysvaloa

Tänään oli fantastinen ulkoilupäivä! Lämpöä varmaan 20 astetta ja aurinko sen kuin porottaa. Kiusaavan migreenin takia päätin heittää ylle liikuntakamppeet ja käteen sauvakävelysauvat. Oli tosi kaunista ja virkistävää. Päänsärky ei  valitettavasti loppunut, ja Jannea oli kauhea ikävä, mutta muuten nautin kyllä puolentoista tunnin lenkistäni. Kävin myös yliopistolla syömässä. Kotiin päästyäni iski kauhea väsy! Oli pakko nukkua parin tunnin päikkärit :D. Tuli varmaan happimyrkytys.












Onpas raikas ulkoilunaama! Not.










Sain tänään postissa huntuni! Ostin sen käytettynä pari viikkoa sitten naimisiin menneeltä morsiamelta. Itseasiassa aika romanttinen ajatus, että huntuni on saanut todistaa jo yhtä onnellista päivää :). Mietin pitkään hankinko koko hörsylää, mutta tulee siitä ehkä vielä vähän enemmän morsianfiilis. Taidan käyttää sitä lähinnä vihkimisen ajan ja silleen.










Halusin tosi yksinkertaisen mallin. Vain yksi kerros tylliä ja vähän pidempi mitta. Tämä on kai rannepituus, eli takapuoleen asti. Saatan itse ommella tähän pieniä vaaleita/kirkkaita helmiä, minkä tyyppisiä myös puvussani on. Olen saanut ostettua myös käytettynä alushameen, mutta sitä ei ole vielä postitettu. Kiva saada tälla tavalla pikkuhiljaa asioita valmiiksi. Paljon on edelleen tekemättä, ja häihin taitaa olla kohta enää 10 kuukautta aikaa!

2.9.2013

Miljoona ruusua!

Meillä on kaupungin keskustassa siirtyvä ruusutaideteos. Satuin itsekin viimein samalle kadulle. Aivan ihana! Vaikea uskoa, että meillä päin pääsee nauttimaan jostain tällaisesta. Usein tuntuu, että täällä ollaan tapahtumallisesti niin takapajulassa, että...
















1.9.2013

Sitä sun tätä

Erään (tämän) aamun hiuskokeiluja... Hiustenlaitto-ohje.







Päätin vihdoin sijoittaa silkkipaitaan! Enyn silkkipaita löytyi Stockmannilta ja kustansi 79,90 euroa. Ei ilmainen, mutta ei ihan mahdottoman hintainenkaan. Paita rypistyi pussissa :/, täytynee näyttää sille silitysrautaa, tai ainakin höyryä. Luulen, että tätä paitaa tullaan näkemään bloginkin puolella. Olisin voinut valita maskuliinisemmankin mallin, mutta jotenkin tämä istui päälle kuin nakutettu. Kaulukset on tosi söpöt. Itseasiassa minun piti alunperin ottaa cristelle&con vastaava silkkis, mutta lähemmässä tarkastelussa sen kangas vaikutti huonolaatuiselta. 





Tilasin taannoin Etsystä vintagekaavoja siskontytön morsiustytön mekkoa varten. No, mukaan tarttui yksi 60-luvun kaava itsellekin. Ostin sitä varten perjantaina kankaat. Ei tämä ompeluharrastus kuulkaas ilmaista ole! Tarvikkeet maksoivat yli 70 euroa! Ja siitä puuttuu vetoketju. Mutta toisaalta, tuossa on kaksi kertaa kolme metriä kangasta, toinen viininpunaista villaa ja toinen harmaata puuvillaa, jossa violetteja ja tummanpunaisia kukkia. Kannattaa muuten käydä tonkimassa Eurokankaan palalaareja, koska niistä voi tehdä tosi hyviä ja edullisia löytöjä. Villakangas olisi pakasta ostettuna maksanut 37 euroa, sain sen 27 eurolla. Nyt on sitten yksi ompeluprojekti lisää. Öh, minulla on niitä tällä hetkellä taas "muutama". Yritän saada aikaiseksi myös mekon Monmonille ystävänsä häihin. Eilen meni jo tosi hyvin, kunnes kaikki meni perseelleen...Menen tänään sovituttamaan sitä.