Syyskuu on tullut. Koulukin alkaa ylihuomenna. On tullut aika fiilistellä villakankaita, sametteja, nilkkureita ja neuleita. Olen kesäihminen, mutta syksyssä on hyvätkin puolensa, kuten tee, kerrospukeutuminen ja viltin alla sohvalla kyhjöttäminen. Valitettavasti sitä vain kestää turhan monta kuukautta tästä eteenpäin. Eniten suren valon karkaamista toiselle puolelle maapalloa. Tänä kesänä en ole ollut pitkään valmis syksyn tuloon. Kesä oli niin surkea ja kylmä, että minusta kylmän syksyn saapuminen viileän kesän jälkeen on tuntunut epäoikeudenmukaiselta. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut päästä pettymykseni yli ja tulla sinuiksi vuodenajanvaihdoksen kanssa.
Pidän nyt lupaukseni ja esittelen viimeaikaisia aikaansaannoksiani. Ensimmäiseen hameeseen sain villakankaan äidiltäni. Emme tiedä kuinka vanha kangas on, koska se on äitini tädin peruja. Se olisi voinut olla shaali tai monta muutakin asiaa, mutta minä loihdin kankaasta hameen. Pidän erityisesti sivusaumojen koristeneuloksesta, en halunnut piilottaa sitä hameen sisälle, joten jouduin tekemään vähän erikoisemman ratkaisun saumojen kanssa. Lopputulos on mielestäni hyvä. Vaivauduin jopa tekemään vyölenkit vyötärökaitaleeseen ensimmäistä kertaa elämässäni.
Minulla on ollut tämä merihepokuosinen kangas kaapissani varmaan neljä vuotta. Vasta nyt sain siitä aikaiseksi jotain. Jouduin tekemään yläosan kaksi kertaa, koska yksinkertaisesti pilasin sen ensimmäisellä kerralla. Täytyy muuten sanoa, että muuten sopivan kokoisissa kaavoissa on tosi usein liian pienet käsiaukot. Inhoan sitä tunnetta, kun kangas painautuu kainaloissa kivuliaasti lihaan. Joudun usein suurentamaan käsiaukkoja ja hihan sovittaminen onkin sitten vähän haaste. Juuri tästä syystä ensimmäinen versio yläosasta epäonnistui totaalisesti. Meinasin luovuttaa, mutta otin uuden erän seuraavana päivänä ja lopputulos on huomattavasti parempi. Yläosasta tuli ehkä vähän liian pitkä, se pitäisi varmaan korjata, Se on vain niin paljon purkamista etten ole vielä ainakaan jaksanut.
Helma on kevyt ja leveä. Eikö ole aika kiva kuosi?
Rypytin yläosan edestä ja takaa, jotta venymättömästä kankaasta tehdyssä mekossa olisi helppo ja mukava liikkua.
Tässä mekko in action. Sen verran pöljä oli ilme, että tein ilmeeseen sopivan modifikaation. Kuvanottopäivä oli muuten varmaan kesän kuumin ja toinen elokuun hellepäivistä. Huomatkaa tulviva joki, josta on tullut koski.
En tehnyt tätä mekkoa itse vaan ostin sen kirpputorilta jostain itä-Suomesta viidellä eurolla. Eksyimme kirpparille, kun olimme isäni ja Jannen kanssa ajamassa setäni mökille, ja isä huomasi kyltin voissa paistetuista muikuista. Muikkuja myyvä miekkonen oli parkkeerannut kirpputorin eteen ja kirpputorilla oli kesäale: kaikki kesävaatteet puoleen hintaan. En ole ihan varma miten tämä paksusta trikoosta ommeltu mekko on kesävaate, mutta ei se minua haitannut :). Mekossa oli alunperin tylsät harmaat napit eikä mitään pitsejä, jotka siis itse lisäsin. Vaihdoin myös napit. Mekko on aika kiva ja mukava päällä. Helma on ehkä vähän lyhyt, enkä ole ihan varma mitä mieltä olen siitä, että se on tehty pussiksi. Olkoon näin ainakin toistaiseksi.
Äiti nauroi nappivalinnalleni, kuulemma niin retroa. Mutta miksipäs ei? Valkoiset helmiäisnapit kullalla ovat aika ajattomat loppujen lopuksi :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti