30.8.2012

Like a painted dress


Yllättäen näissä kuvissa on mielestäni 30-40-luvun tunnelmaa, siksi lainasin musiikin Kirjava huntu -elokuvasta. Jannen minulle ostama (kolme euroa :D), koon 42 kasarimekko sai käsissäni uuden elämän. Jouduin käytännössä purkamaan mekon alkutekijöihinsä etupaneelia lukuunottamatta. Hihat olivat alunperin varsin suuret ja jouduin tekemään ne kolme kertaa ennen kuin saavutin sen, mitä halusin. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Tämä on varmaankin onnistunein tuunaukseni. Vai mitä sanotte? Mekko on toki yltiöromanttinen, mutta miksei romantiikkaakin silloin tällöin :). Pidän erityisesti kauluksesta, vyöstä, pienistä pyöreistä helminapeista ja kauniisti laskeutuvasta helmasta. Kangas on tosi tekokuitua ja siksi siinä on se hyvä puoli, ettei se rypisty lainkaan. Voin kuvitella pakkaavani tämän mukaan matkaan johonkin lämpimään kohteeseen. Kengät ovat jo vuosia vanha hankinta Saksasta. Voin vain ihmetellä miksen ole käyttänyt kenkiä enemmän. (Olisin ottanut lähikuvia, mutta kamerasta loppui "sopivasti" akku.)




















Minulla on ollut nyt kesän lopulla useita ompeluprojekteja. Olen saanut enemmän aikaan kuukaudessa kuin kahdessa vuodessa! Olen ommellut mekon, hameen ja toinen mekko on loppusuoralla. Yritän saada aikaiseksi esitellä tulokset. Ei se ompeleminen mitään helppoa hommaa kuulkaas ole! Tai tietysti riippuu mitä tekee, mutta jos ompelee vähän haasteellisempia juttuja ilman varsinaisia kaavoja, kuten minä olen nyt tehnyt, joutuu ompelemaan ja purkamaan ja ompelemaan ja...havaitsette varmasti kaavan :D. Tänään ompelin yhdenkin vetoketjun kolme kertaa. Epäonnistumisten kautta voittoon! Inhoan kaikkia pikkuvirheitäni, mutta olen toisinaan liian laiska korjaamaan sellaisia juttuja, jotka eivät näy silmään, jos ei rupea oikein katsomaan. Epätäydellisyyden sietämisen harjoituksia näihin päiviin.

21.8.2012

Osui ja upposi meren pohjaan

Hahaa, löysin lemppari uikkarivalmistajan! Maajin uimapuvut ja bikinit ovat aivan ihania! Katsokaa vaikka itse! Harmi vain, että hinnat ja minun budjettini eivät aivan kohtaa. Pitää varmaankin pitkin syksyä ja ensivuonna kytätä alennusmyyntejä netissä.









20.8.2012

Luurankoja kaapissa

En muista olenko koskaan maininnut nykyään jo lieventyneestä pakkomielteestäni historiallisiin pukuihin. Erityisesti yläaste- ja lukioaikana olin erittäin kiinnostunut siitä miten ihmiset ovat pukeutuneet erityisesti 1700-1910-luvuilla. Olen kuluttanut tunteja ja taas tunteja selaten nettiä, etsien kuvia autenttisista puvuista, käynyt aina historiallista pukeutumista esittelevissä näyttelyissä, jos sellainen  on sattunut kohdalle, etsinyt kaavoja ja jopa ommellutkin pukuja itse. Tosin ompeleminen ei ole ollut aivan niin ammattimaista, että aikaansaannokset olisivat olleet varsinaisesti oikeita historiallisia pukuja, vain viritelmiä jämäkankaista. Vielä 2000-luvun alussa nettikään ei tarjonnut kovin paljon infoa, kun nykyään voi löytää harrastajien blogeja, joissa he esittelevät omia luomuksiaan. Omiin haaveisiini kuuluu osallistuminen Versailles'ssa järjestettäviin pukujuhliin, joihin pukeudutaan 1700-luvun asuihin.

2000-luvun japanilainen lolita-ilmiö kolahti minuun lukioaikana. En koskaan pukeutunut tyyliä vastaaviin asuihin, mutta ihastuin osaan tyylin piirteistä: leveisiin helmoihin, söpöihin printteihin, tyttömäisyyteen ja ihaniin hiuksiin. Heräsinkin nyt pohtimaan syytä taipumukseeni pitää näyttävistä helmoista ja tyttömäisistä/naisellisista asuista. Olen ollut aina jokseenkin ristiriitainen sekoitus "maskuliinista" järkeä ja feminiiniä esteetikkoa. Joskus nämä puolet minussa käyvät taistelua keskenään. Pienenä rakastin prinsessajuttuja. Prinsessamenneisyydestäni olen maininnut joskus aiemminkin. Pitkään halusin tulla isona prinsessaksi. En kuitenkaan koskaan pukeutunut vaaleanpunaisiin hörhelöihin, enkä muista edes juuri pitäneeni vaaleanpunaisesta. Lempivärini oli pitkään keltainen. 

Osittain röyhelöiden puute johtui varmaankin perhekulttuurista, sillä äitini ei koskaan ole ollut "naisellinen" nainen, vaan on esimerkiksi housuihminen eikä käytä juurikaan meikkiä. Kuitenkin oppiessani puhumaan sanoin äidilleni haluavani mekon ja ripsejä (rimpsujen ja pitsien sanayhdistelmä :D). Tykkäsin jo pikkutyttönä korkokengistä ja kauniista mekoista, joita lopulta omistin muutaman kappaleen. Niitä ei kuitenkaan voinut käyttää kuin juhlissa, kuten suomalaiseen tapaan kuuluu. Ehkä en ole päässyt elämässäni tarpeeksi toteuttamaan tätä ripsistä puolta itsessäni. Siitäkään huolimatta, että olen pukeutunut pääsääntöisesti mekkoihin ja hameisiin lukion jälkeen ja ihastunut lolitoihin ja 50-lukuun.

Toisaalta on hyvä, ettei lolitatrendi ehtinyt rantautua Suomeen oman nuoruuteni aikana, koska on mahdollista, että olisin hurahtanut täysin, ja nyt minulla olisi paljon kuvia itsestäni noloissa röyhelöissä :D. Jos tyylini olisi nyt lolita olisin ns. classic lolita. Siinä yhdistyvät houkuttelevalla tavalla historiallisen pukeutumisen piirteet lolitan perustyyliin. Classic on myös esimerkiksi sweet lolitaa riisutumpi ja simppelimpi tyyli. Sweet lolitassa on yksinkertaisesti liikaa rusetteja, nauhoja ja rimpsuja. Ällömakeaa. (Tiedot perustuvat satunnaiseen googlaukseen, en voi väittää olevani mikään lolita-tyylien tuntija...)

Mary Magdalene tekee mielestäni hienostuneita pukuja genressään. Eikö olekin helppo havaita 1700-1800-lukujen vaikutteita? Ensimmäisen ja toisen mekon ottaisin kaappiini heti :).












Ainakin vielä toistaiseksi "maskuliininen" järki minussa on ollut voitolla. Haluan olla pystyväinen tekemään mitä haluan ja olemaan miten haluan. Vaikka mekot eivät pääsääntöisesti rajoita elämää kovin paljon, on niissäkin hankalat puolensa. Harvat niistä ovat itseasiassa todella mukavia, ainakaan jos ne on tehty venymättömästä kankaasta tyköistuvaksi. Mukavuudesta on tullut minulle vanhemmiten entistä tärkeämpää. Lisäksi olen liian kiinnostunut erilaisista trendeistä  ja muodista ylipäätään jumittuakseni vain yhteen tyyliin, kuten vaikka classic lolitaan. Minun onnekseni tämän talven ydinmuotiin kuuluu tiimalasimalli, mikä on ollut muodissa nyt jo jonkin aikaa. Voin siis huoletta toteuttaa intohimoani mekkosiin ;). Mielessäni alkaa jo hahmottua seuraava mekon ompeluprojekti joustavasta villakankaasta...

19.8.2012

Raparperisiirappia


Tällä mekolla on tunnearvoa. Äitini ystävä osti tämän joskus minulle kirpputorilta. Mekko on joko vanha kopio 50-luvusta tai aito 50-lukulainen, en osaa sanoa kumpaa. Se on ollut minulla yläasteelta asti. Jossain vaiheessa päätin leikata helmaa lyhyemmäksi ja pituutta lähti vahingossa liikaa. Tein mekkoon eräänlaisen pussihelman. Onpas tämä joskus blogissakin vilahtanut. Olen tapaillut Jannea tässä mekossa silloin, kun olimme ruvenneet vasta ihan tosissamme seurustelemaan. Oi niitä aikoja :).













Tänään ajattelin tehdä raparperista siirappia! Hyvä ystäväni Niiki tarjosi meille raparperilimonadia, ja ihastuin  ikihyviksi! Niin raikasta ja hyvää! Siirappi sekoitetaan mineraaliveteen tai sitruunalimppariin. Ohje löytyy esimerkiksi täältä. Ja eikun työntouhuun!




Ensin raparperit kuoritaan...


...ja pilkotaan. 

 
 Soo-soo kattila, älä kiehu yli! Vaan kiehuipa se sittenkin :D.

 
 

Kiehutellaan 10 min.


Periaatteessa raparperikeitos olisi pitänyt siivilöidä, mutta minusta oli ihan turhaa heittää varsinaiset raparperit menemään, joten survoin keitoksen sauvasekoittimella tasaiseksi. Toivottavasti näin siirapissa on myös enemmän makua, vaikkei se kauniin väristä varsinaisesti olekaan.





Valmista tuli!

18.8.2012

Melko klassista







Eilen pyöräilin rannalle viettääkseni Monmonin kanssa ehkä kesän viimeistä hellepäivää. Vaikka ei saisi sanoa kesän viimeistä. Ainakaan mikäli mielii vielä nähdä lämpöisiä päiviä. Kävin uimassakin toiseen kertaan tänä kesänä! Kertoo jotain kesän kylmyydestä, yleensä uin enemmän. Asusta kumminkin: hame on taannoinen kirpparilöytö ja se on uinut suoraan liiveihin ja ruvennut lempihameekseni. Sen kangas on ihmeellistä karheaa polyesteriä, mutta koska väri, koko ja malli ovat täydelliset, ei voi valittaa. Alunperin ylläni ei ollut tuota villaneuletta (jonka senkin bongasin kirpputorilta kolmella eurolla), vaan siihen jouduin turvautumaan kun olimme käyneet uimassa ja taivas meni pilveen. Alla pelkkä tuubitoppi.

Sain tänään taas valmiiksi yhden esseen ja yksi kurssi lisää tulee suoritetuksi. Jihuu! Alan päästä häpeäkursseistani eroon. Tosin se kandi, kandi...Teen sen varmaan seuraavaksi loppuun.


17.8.2012

Keittiössä tuoksuu makea hedelmä

Kypsät nektariinit. Viimeiset hellepäivät ennen syksyä. Rahan tuhlaaminen kympin toppiin, jonka kanssa ei voi käyttää tavallisia rintaliivejä. Satunnaiset kouluhommat. Jäljelle jääneet lomaviikot. Kesäteatterin viimeinen näytös. Mustelma. Taas parempia päiviä :).











7.8.2012

Seilorimeininkiä










Nämä kuvat on otettu pari päivää sitten. Tänään on ihan hirveä ilma. Myrskyilma. On satanut koko päivän, tuulee ja asteita on rapiat 12. Janne lähti vähän liian pitkälle lenkille vähän liian vähäisellä syömisellä ja varustuksella. Oven takana seisoikin sitten pyörtymisaltis, harmaa ja paleleva mies. Minä yllytin. Mitä opimme tästä? Ihan 20 kilometrin lenkkiä ei kannata tehdä, kun vettä sataa vaakasuoraan ja lämpötila laskee...

2.8.2012

Inspiraationa Dolce&Gabbana 2012

Pidin D&Gn kesämallistosta todella paljon. Kasviskuosit ja naiselliset, retroa henkivät leikkaukset saivat minut hykertelemään onnesta. Talvimallisto ei paljon kesämalliston rinnalla kalpene. Mallisto on mielestäni peri-italialainen, ainakin se henkii historiallista italiaa. Kuosit muistuttavat katolilaisia alttarivaatteita ja pienet kaula-aukot aikoja, jolloin oltiin siveellisiä ja naisilla oli mukanaan esiliina.












 Kuvat.


Eiliseen asuuni hain inspiraatiota sekä d&gn näytöksestä että Elie Saabin haute couture 2012 malliston hiuksista.





Mekko on vuosia sitten kirppikseltä hankittu aito mutta sittemmin muunneltu 70-lukulainen.