30.3.2012

Kolme kovaa

Pidän elokuvista. Ne ovat mukavaa viihdettä ja joskus upeaa taidetta. Makuni elokuvien suhteen on monipuolinen, mutta todella henkeäsalpaavia elokuvia olen nähnyt vähän. Sellainen kokemus on aina hyvin persoonallinen, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka monta oscaria elokuva on voittanut tai kuinka moni arvostelija on sitä kehunut.

Kuten sanottu pidän monista elokuvista, mutta kolme nuoruuteni elokuvaa on jättänyt minuun erityisen jäljen. Nämä elokuvat ovat olleet upeita monessa mielessä, mutta erityisesti audiovisuaalisesti.




American Beauty oli oikeastaan ensimmäinen aikuisten elokuva, josta todella pidin. Elokuvan musiikki ja synkkä visuaalinen ilme tekivät minuun vaikutuksen. Minulle elokuvan loppu on aina merkityksellinen. En pidä tarinoista, jotka loppuvat "realistisuuteen" vedoten ikävästi. Minulle elokuvan täytyy tarjota kokemus toivosta, edes jonkinlaisesta. Teininä samaistuin päähenkilön tyttäreen, joka pitää itseään jokseenkin rujona ja erilaisena ja pelkää, ettei kukaan rakasta häntä. Hän tapaa jokseenkin erilaisen pojan ja rakastuu. Elokuva ei kuitenkaan ole tyttären tarina, vaan isän tarina. Isä herää keski-iän koomasta ja alkaa taas tuntea elävänsä. Se, elämän uudelleen kohtaamisen riemu, on elokuvassa kaikista kauneinta.





Tässä vaiheessa joku voisi havaita kaavan. Jostain mystisestä syystä minulla on taipumus pitää elokuvista, joissa nuori nainen hahmottaa seksuaalisuuttaan. Ehkä mieltymykseni on liittynyt oman nuoruuteni etsintöihin ja seksuaalisuuteen. Näissä elokuvissa aihetta käsitellään kuitenkin mielestäni kauniisti ja naiset, nuoruudestaan huolimatta, ovat jollain tavalla voimakkaita hahmoja. Jos vertaa esimerkiksi elokuvaa Kolmetoista elokuvaan Rakastaja, tunnelma ja näkökulma on totaalisen erilainen, vaikka aihe on sama. Kolmetoista kertoo seksuaalisuuttaan tutkivasta, aikuisen vapautta hamuilevasta 13-vuotiaasta tytöstä, joka ajautuu tosiaankin kokeilemaan rajojaan aikuisten maailmassa, johon hän ei vielä ole valmis. Rakastajassa taas 15-vuotias tyttö tekee seksuaalisia tutkimusmatkoja aikuisen miehen kanssa. Miehellä ja tytöllä on kuitenkin intohimoinen ja tunnepitoinen suhde.

Rakastajan musiikki kolahti minuun heti. Paahtavan auringon ja melankolian muodostama ristiriita on visuaalisesti kiinnostava. Valo ja varjo, jonka suojassa rakastetaan ja vihataan. Saimme ystäväni Din kanssa elokuva lainaksi videovuokraamosta, jossa olimme tetissä yläasteikäisinä. Elokuva on K-15, mutta me taisimme olla kahdeksasluokkalaisia. Valitsimme leffan täysin summanmutikassa parin muun elokuvan lisäksi. Katsoimme leffat maratonina, mutta tämä on ainoa, joka jäi mieleeni. En omistanut elokuvaa vuosiin, sillä sitä oli lähes mahdotonta löytää mistään. Kesti siis pitkään ennen kuin näin sen uudestaan. Janne löysi leffan jostain netin syövereistä ja tilasi sen minulle yllätykseksi <3.




















On erittäin hyvä kysymys, miksi en omista Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -elokuvaa. En ole löytänyt sitä enää kaupasta, varmaan netistä löytyy. Elokuvaa kuljettaa kaksi rakkaustarinaa ja yksi kostokertomus, jotka kaikki kietoutuvat yhteen. Varsinaisena teemana on kuitenkin vapaus: mitä se on ja miten sen saavuttaa. Tuntuu toistolta sanoa, että myös Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme on visuaalisesti näyttävä, mutta näin se kuitenkin on. Tarina saa traagisen lopun, mutta mielestäni loppu on perusteltu. Elokuvan jälkeen fiilikset ovat kaihoisat ja olo haavoittuvainen. Elokuva tutkii tavallaan herkkyyden ja kovuuden suhdetta, kantavana teemana on siis jing ja jang.

Tässä kolme elokuvaa lemppareiden listastaltani. Uudemmista, kolahtaneista elokuvista voisin mainita esimerkiksi Napapiirin sankarit, Inceptionin, Avatarin, Marie Antoinetten, Junon ja niin edelleen. Niiden vaikutus ei kuitenkaan ole ollut aivan sama.

22.3.2012

Vähän väsähtänyt




Nyt alkaa huomata, että kiireinen aikataulu alkaa olla vähän liikaa. Koko kämppä on ihan hujanhajan, pyykit roikkuvat telineissään ja jääkaappi humisee tyhjyyttään, koska en ole ehtinyt kauppaan  neljään päivään. Kiireisenä pitää R.U.Rin lavasteiden tekeminen, koulu (tietysti) ja Jannen Kajaanin kämpän sisustaminen. Olen  käynyt Jannen kämpässä vain kerran 20 minuutin ajan, joten mitenkään terävää muistikuvaa minulla ei ole. Janne laittoi avuksi muutaman rakeisen kuvan. Ajattelin luoda jotain skandinaavisen tyylin ja tupakkahuoneen sekoitusta. Kaikki kalusteet ovat tähän mennessä olleet ilmaisia meidän perheeltä keräiltyjä ja pöllin jopa yhden nojatuolin äitini kerrostalon ullakolta. Näiden lisäksi olen kolunnut kirpputoreja tekstiilien ja taulujen toivossa. Löysinkin ihan potentiaaliset verhot, kattolampun ja pari taulua, jotka ovat ilmeisesti grafiikkaa, jossa kuvataan antiikin aikaista näkemystä tähtitaivaan kuvioinnista :D. Ne olivat aika siistejä itseasiassa, ja taulujen takana lukee suomenkieliset selostukset kuvista. Ai niin! Olenhan maalannut Jannelle taulunkin yllätykseksi, hehhee. En ole piiitkään aikaan maalannut mitään, joten oli mukava huomata, että kyllä sitä vähän vielä jotain osaa ja on melkein kehittynytkin.

Täksi viikonlopuksi lähden Kajaaniin laittamaan paikkoja kuntoon ja metsästämään vielä puuttuvia huonekaluja. Saa nähdä kuinka mahdumme yksiöön, koska kaikki vanhat, Jannen äidin valitsemat huonekalut ovat vielä siellä ja Jannen vanhemmat hakevat ne pois vasta kahden viikon päästä.


Päällystin uudestaan kaksi tällaista tuolia ruokapöydän tuoleiksi.



Tämäkin nojatuoli on saanut vähän uutta ilmettä ja on huolellisen putsauksen jälkeen ylipäätään raikkaampi.


Tässä vielä muutamia kuvia, joilla inspiroin itseäni.




18.3.2012

The Rocky Horror Show




Torstain burleskin teemana oli The Rocky Horror Picture Show. En ole nähnyt musikaalista tehtyä elokuvaa, mutta eipä tuo haitannut. Tunnelma oli hyvä, ja erityisesti juonto (ensimmäisen herrasmiehen vastuulla) oli mielestäni onnistunut. Esitykset varioivat marilynimitaatiosta makkaroita pyörittelevään, muhkeaan leidiin. Olipa mukana teemaan sopivasti yksi transvestiittinen esityskin! Tunnelma ei ollut aivan yhtä tiivis kuin ensimmäisellä keikalla, jolla olen käynyt (tämä siis toinen), mutta silloin mukana olikin myös ulkomaalaisia esiintyjiä ja tila tupaten täynnä. Nyt oli väljempää ja yleisö arempaa, mutta silti meno oli hyvä. Tykkäsin :).











Lopuksi kaikki kokoontuivat lavalle ja bilettivät!

16.3.2012

Spring in heart


On päiviä, jolloin kevät tuntuu tunkevan agressiivisesti sisälle ikkunoista. Rakastan sellaisia päiviä. Huomaan kaivavani kevätvaatteita kaapin perältä. Sortsit ostin hennesiltä kahdella eurolla joulualennusten aikaan kesää varten, mutta ne ovat niin keväänsuloiset, että en ole malttanut odottaa kesään asti. Ostin alkuviikolla kirppikseltä valkoisen, raidallisen hameenkin kevät mielessäni.









15.3.2012

Kuulumisia

Hups, että huomaan eläväni pikkuisen sivussa todellisuudesta, koska aika on monipolvinen käsite. Loma vierähti erittäin nopeasti. Tässä siitä tiivistelmä: aurinkoinen lumi, kivikautiset miehet karva-asuissa, ystäviä yökylässä, zombeja, kirpputoreja, puutavaraa, hampaiden kiristelyä, stressihikeä, hellyyden osoituksia, junamatka, neulomista, levottomasti nukuttuja öitä huonolla joustinpatjalla, pohjoisen hiljaisuutta, llisää töitä, ajattomuutta.

Yksi loman kohokohdista oli vierailu Kierikkiin, kivikautiseen kylään. Myöhästyimme aikataulusta ja ajoimme parikymmentä minuuttia vikaan, mutta pääsimme lopulta perille. Paikanpäällä ihastelimme luusta ja kivestä valmistettuja työkaluja ja hollantilaisilta näyttäviä asumuksia. Ruinasimme itsemme myös lapsille suunatulle koiravaljakkokierrokselle. Tiesittekö, että kaksi fiksuinta koiraa laitetaan aina eteen etsimään turvallisin reitti, ja yleensä nämä koirat ovat narttuja? Kuten valjakon omistaja asian ilmaisi: aivot eteen, lihas tulee perässä.



Kivikautisiin rooleihinsa uppoutuneet miehet nylkivät poroa ja ripustivat lihoja nuotion ylle paistumaan. Valitettavasti emme saaneet maistiaisia. Hygienia ei ollut aivan vaadittua tasoa, jotta yleisölle oltaisiin voitu jakaa paloja. 






Koiravaljakkoajelun lisäksi ajelimme hoijakalla. Janne tipahti kyydistä ja sai lantioon kämmenen kokoisen mustelman :D. Tekniikka kelkassa pysymiseksi ei ollut paras mahdollinen.

Perinteitä noudattaen asukuvaan. 90-luvun kukkamekko on vilahtanut blogissa aiemminkin, kun muokkasin sen itselleni sopivaksi. Toisin sanoen poistin hihat ja kavensin. Viime kesänä huomasin, että kainaloaukot olivat liian pienet. Ehkä olen kasvattanut allejani tai sitten olen vain tullut tietoisemmaksi kainaloistani ;). Mekko oli ollut muokkauskasassa jo aika kauan. Viimein leikkasin kainalot suuremmiksi ja ompelin pitsinauhaa koristeeksi.








Burleskityöpaja oli muuten aika hauska. Vaikka pitää korjata asennettani omaksi yllätyksekseni enemmän sellaiseksi "hupsis, pylly näkyi vahingossa" eli viattomammaksi. Yllätykseksi siksi, etten todellakaan arvannut olevani liian porno :D. Aina joskus sitä onnistuu yllättämään itsensä...
Tänään olen kavereiden kanssa menossa katsomaan burleskia. Jippii! Saimme kolme viimeistä lippua. Kuulemma meillä päin on Suomen paras burleskiyleisö :).

3.3.2012

Käärmeennahkaa ja muuta velmua

Olen menossa huomenna burleskityöpajaan (Kääk ja ääk!). Minulla ei ole juuri mitään hajua siitä, mitä siellä tehdään. Tiedän vain, että mukaan pitää ottaa korkokengät, huivi ja hanskat. En tiedä vielä onko burleski minun juttuni, ja vaikka katsomosta käsin olen pitänyt, lavalle siirtyminen on vähän eri juttu. Tein hieman kokeiluja etukäteen. Jostain syystä lopputulos näyttää ysäri pin-upilta...:D. Ja päälle vielä överibiisi ja se on siinä!