Mitä minä olen tehnyt tässä kuussa? Lähinnä piilotellut kotona, neulonut villasukkia, ja nyt kahden viikon sairastelun jälkeen alan olla kuosissa. Sairastelun lisäksi olen käynyt hyvän ystäväni luona Kankaanpäässä viettämässä pitkän viikonlopun, joka tuntui kuin lomalta. Olen myös uhrannut aikaani erinäisten esseiden kirjoittamiselle. Nyt alkaa sivuaine olla siinä kuosissa, että voin taas palata sen hemmetin kandin pariin. Itseasiassa äidinkielen ja kirjallisuuden sivuaineesta on ollut hyötyä siksi että olen saanut kirjoittamiseen uutta intoa. Meillä kun esseistä, kokeista tai juuri muistakaan kirjallisista palautuksista ei saa palauetta, kirjoittaminen tuntuu vähän haamukirjoittamiselta, ikään kuin tekstit eivät koskaan päätyisi mihinkään. No, sivuaine on ollut poikkeus, vaikka palaute onkin ollut enimmäkseen vertaiarviointia, mutta sekin on parempi kuin ei mitään. On ollut mukava päästä keskustelemaan omista teksteistä ja kuulla niistä myös muiden ajatuksia. Meidän yliopiston taipumus vieroittaa minut kirjoittamisesta on nurinkurinen, varsinkin siksi että olen aina pitänyt kirjoittamisesta.
Seuraava kuva on otettu jossain sairastelun vaiheessa. Tämän taudin aikana minun suurimmaksi ongelmakseni on muodostunut ruokahalun puute. Olen laihtunut viikossa yli kilon pelkästään siksi, etten ole saanut ruokaa alas kurkusta. Tämä ateria on yksi yritelmäni saada itseni syömään :D. Käydessäni kaupassa olen ajatellut, että nyt on ihan sama mitä ruokaa ostan, kunhan se on jotain, mitä tekisi mieli.
Edellisen kauppareissun jälkeen kannoin kotiin nakkeja, appelsiineja, omenoita, jogurttia, hunajaa, kaakaota, maitoa, tacosipsejä, guacamole-kastiketta ja rahka-ainekset. Nyt makuhäiriöt ovat onneksi poistuneet ja olen päässyt suunnilleen normaaliin päiväjärjestykseen, että eiköhän tämä tästä.
Tänään on ensimmäinen päivä, kun uskaltaudun kameran eteen. Taas unohdin villasukat jalkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti