24.9.2010

Sivuhuomioita

Monmon kävikin eilen meillä ja pelasimme Red November lautapeliä, jossa juopot tontut yrittävät pitää sukellusveneensä kunnossa. Vähän jäivät säännöt vielä hämärään... Ensi viikolla Mon lähtee Prahaan neljäksi kuukaudeksi. Pitäisiköhän minun harkita vaihtoon lähtemistä jonnekin? Kenties? En sinänsä perusta kovin paljon Yhdysvalloista, mutta siellä voisi olla opiskelun kannalta mielenkiintoisia näkökulmia. Plus pärjäisin englannilla. Muita ylimääräisiä kieliä en sitten osaakaan.



Hmm. Mistä tuo pöydänkulma tuli? Hain sellaista Chloemaista fiilistä... Äh tämä on kyllä blogikuvauksen pohjanoteeraus tähän mennessä. Sain harmaan, villaisen neuletokin Monilta eilen :)).


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

23.9.2010

Aivojumppaa

Liikaa kirjoja, liian vähän aikaa. Siinä opiskelijan mottolause.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic



Meillä on jokseenkin villiintynyt ikkunalauta.


Image and video hosting by TinyPic 




Tänään on tarkoitus mennä Monmonin kanssa kuuntelemaan sinfoniaa tai sitten katsomaan teatteria. Kulttuuria vaihteeksi! Mistä tulikin mieleen ettei ole enää montakaan viikkoa, kun kuun kuun lopussa täällä on irlantilaisen musiikin festivaali! Viime vuonna oli sen arvoista käydä kuuntelemassa :), että otetaan tänä vuonna uudestaan. Pitäisi jo ryhtyä suunnittelemaan mitä aikoo käydä kuuntelemassa. Tunnelmallisinta on ehkä käydä kuuntelemassa jamittelua baarissa.

Kíla oli kova! (Tai olisi ollut jolleivät äänimiehet olisi olleet niin lohduttoman ammattitaidottomia.)


21.9.2010

Ruska

Kävimme Luostolla ihailemassa syksyn värejä Jannen ja hänen vanhempiensa kanssa. Minä ja Janne olemme ottaneet kuvat, paitsi sen joka on otettu meistä, sen otti Jannen isä.




Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic
Priceless ilme.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

20.9.2010

Alankoillaan

Ismo Alanko Teholla: Puupää



17.9.2010

Rusettisortsit!

Minä olin ensin!
Ekassa kuvassa The cherry blossom girlin versio.



Image and video hosting by TinyPic


Image and video hosting by TinyPic


Vaikka Alix voittaa tyylikkyydessä, enkös saa itse pisteitä trendinenästä?

The bad and evil

Kysyin tänä aamuna pukeutumisahdistuksen vallassa Jannelta mitä pukisin päälleni (turvaudun tähän ainoastaan hätätapauksessa masentavina aamuina, jolloin ei jaksaisi panostaa, mutta toisaalta haluaisi ulkonäön tuovan tiettyä varmuutta mälsään päivään). Janne kehotti pukemaan farkut. Minä mutristin. En käytä farkkuja. Ne on ihan varmasti kehitelty ihmisten kidutusvälineeksi. Kaapin edessä jonkin aikaa pyörittyäni päätin, että kai sekin on sitten kokeilemisen arvoinen vahtoehto, ehkä.


Viisi syytä olla käyttämättä farkkuja:

1. Ne ovat kovat, vetävät haaruksista ja puristavat polvista kyykistyessä niin ettei veri kulje.
2. Takapuoli. Jossain lehdessä joku kirjoitti, että leggingsien tulosta lähtien ihmiset ovat iloisesti pyöristyneet, leggingsit kun menevät jalkaan kumminkin. Ehkä se pitää paikkansa. Vaikka pyöristymiseni kriittinen kohta ei olekaan takapuoli.
3. Farkut kadottavat vyörätön ja istuessa maha auttamatta tunkee farkkujen reunaa pidemmälle ( kiristys saattaa saada aikaan mahakipua tai ilmavaivoja:D). Tämä efekti alkaa kyllä näkyä jo seisoessanikin... Oi, niitä nuoruuden aikoja, kun asiat vielä olivat toisin. Mahatosiasia asettaa haasteita yläosalle.
4. Farkut eivät ole söpöt. Se tietysti loppujen lopuksi riippuu siitä mitä niiden kanssa pukee.
5. Farkut ovat osa lähes jokaisen arkiuniformua. Niissä ei siis ole juuri mitään kiinnostavaa. Tai erityisen inspiroivaa.


Vaihtoehto A: Kyllä sen naamasta näkee. Kuten sanottu, aika paljon on kiinni yläosasta. Ja tässä olen onnistunut valitsemaan yhdistelmän, joka saa minut näyttämään siltä kuin minulla ei olisi rintoja ollenkaan. Ruskea paita on kyllä yleensä todella kiva, olen käyttänyt sitä paljon (ostetta kesällä Luleån reissulta).


Image and video hosting by TinyPic



Vaihtoehto B: Päättelin, että lienee parempi peittää kuin näyttää, kun pylly kumminkin keikkuu kaikkien katseltavana. Siispä hain hieman löysempää yläosaa päätyen mohair-villaiseen neuleeseen. Vaaleanpunainen väri lisää söpöysefektin ;). Villasukat ovat vähän ekstraa (meillä on kylmät lattiat), mutta huomatkaa yhteen sointuvat sävyt. Tällä siis. Paita on muuten ostettua Roomasta ja ollut yksi lemppareistani viimeaikoina. Tämä trendi jatkuu luultavasti vahvana talven yli.


Image and video hosting by TinyPic



Viisi syytä käyttää farkkuja:

1. Paljastavat jalat ja voivat saada ne näyttämään pitkiltä.
2. Takapuoli. Se näkyy. Jotkut saattavat tykätä.
3. Farkut ovat helppo pohja erilaisten kokonaisuuksien luomiseksi.
4. Ovat suhteellisen lämpimät ja niillä on helppo pyöräillä. Kestävät myös aika kauan käytössä.
5. Mahdollistavat löysien yläosien käytön, sellaisten jotka ovat liian lyhyitä leggingsien kanssa käytettäväksi.


Olen yhä sitä mieltä, että hame/mekko on ollut tarkoituksellisesti käytössä läpi ihmisen historian: se piilottaa erinaiset turpoilut, korostaa vyötäröä, on ilmava ja mukava. Hameella en silti lähtisi ratsastamaan ;).


Hippaisen pidennetylle viikonlopulle Rovaniemelle ruskaa ihailemaan! Mukavaa vikkonloppua!

14.9.2010

BTW

Kuva.

Minä haluan tuon hatun! Ärinmurin.

Hiusten pehmennys

Useammat ovat eksynteet blogiini etsiessään googlen kautta tietoa hiusten pehmennyksestä. Minulla on kyseinen laitos ollut hiuksissani, ja siksi siitä on ollut blogissa puhetta. Hiusten pehmennys on eräänlainen "kevytpermanentti". Kevyt siinä mielessä, että kihara ei ole niin aggressiivinen. Mömmöt, joilla pehmennys tehdään eivät sen sijaan ole sen hellävaraisempia, vaan ovat ihan samaa tavaraa kuin peruspermiksessäkin (niitä muistaakseni pidetään vähän vähemmän aikaa, tai jotain). Omat hiukseni eivät kärsineet pehmennyksestä juurikaan, ainostaan ajan myötä latva haparoitui tavallista nopeammin. Mutta toisaalta permanentin vaikutukset voivat olla yksilölliset (viimeksi ottamani tavallinen permanentti tuhosi hiukseni täysin, vaikka niin ei ollut aiemmin käynyt).

Suunnilleen ainoa kuva, jonka löydän tietokoneeltani on vuodelta 2007, jolloin permanentti ei enää ollut uusi.


Image and video hosting by TinyPic




Pehmennys näkyy kuvassa enää latvoissa loivana kiharana. Alunperin tukka oli vähän kiharampi, mutta loiveni aika nopeasti, mikä oli minulle kuitenkin aivan tarpeeksi, sillä hiukseni ovat luonnostaan piikkisuorat. Pehmennys loivenee nätimmin kuin permanentti, sillä selkeää rajaa pehmennyksen ja käsittelemättömän hiuksen väliin ei jää, toisin kuin normaalissa permanentissa. Eli pehmennyksellä sain itse samantyyppiset hiukset kuin ihmisillä, joilla on luonnostaan taipuisat hiukset, ja näin myös jonkin verran paksumman näköiset. Pehmennyksen paras puoli oli, että kihartaminen onnistui hyvin ja pysyi pitkään.

Ellen aivan väärin muista, hiukseni näyttivät pehmennettyinä suunnilleen tältä (kihara oli ehkä pienempää):



Image and video hosting by TinyPic

Kuva.


Toivottavasti tiedonhakijat saivat jonkinlaista viitekehystä. Omasta kokemuksestani voin kyllä suositella sellaisille, joiden hiukset ovat aika hyväkuntoiset ja jotka tahtovat taipuisuutta ja helposti muotoiltavuutta hiuksiinsa.

10.9.2010

Muna ja sen kana

Olen ratkaissut arvoituksen.

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Koska evoluutio kehittää uusia lajeja pikkuhiljaa, ja naaraiden ja urosten mutaatiot yhdistyvät luoden uudenlaisia otuksia, kanankin on täytynyt syntyä samalla tavalla. Eli kaksi lintuotusta, jotka omaavat kanaan tarvittavan geeniyhdistelmän, pariutuvat. Emolintu pyöräyttää munan, josta kuoriutuu ensimmäinen kanaksi luokiteltava lintu. Joten ennen kanaa oli muna. Itseasiassa ratkaisu on niin yksinkertainen, että voisin potkaista itseäni siitä, etten ole sitä aiemmin hoksannut :D.

8.9.2010

Lupaan tyhjentää tiskikoneen




Minulla ei ole kuumetta, vaikka silmäni siihen malliin kiiltelevätkin.



Image and video hosting by TinyPic

Syksy.



Olen tänään reippaillut koulun kirjastoon ja takaisin ja aloittanut työsarkaani lahjakkaista lapsista (Kari Uusikylä: Lahjakkaiden kasvatus, 1994). En voinut vastustaa kiusausta, vaan lehteilin itseni sisällysluettelon selailun jälkeen naisten älykkyydestä kertovaan osioon. Minua on piinannut iät ajat friikkeyden tunne, sillä en ole sitten murrosiän ollut mikään kivasti hiljainen ja passiivinen oppilas, enkä tyttö muutenkaan. Esimerkiksi: "Tytön ei esimerkiksi sovi olla liian aktiivinen. Kyselevä ja vastaanväittävä tyttö leimataan helposti röyhkeäksi ja epäkohteliaaksi, myös epänaiselliseksi." Tähän olen törmännyt monta kertaa. Nyrpeät ilmeet sille, erityisesti miesten naamalla, etten ole ymmärtänyt jo tyytyä osaani. "--alkavat monipuolisesti lahjakkaat tytöt menettää itseluottamustaan, tulla itsekriittisiksi ja alentaa vaatimustasoaan sopeutuakseen sovinnaisiin sosiaalisiin odotuksiin. Alisuoriutuminen on vähitellen yhä yleisempää; huipussaan se on noin 12-15-vuotiailla", toteaapi Uusikylä. Tämä sosiaalinen juttu on mielenkiintoinen, sillä tavallaan naiselle on tärkeää olla sosiaalisesti hyväksytty, esimerkiksi partnerin löytämisessä sosiaalisella statuksella on aika paljon merkitystä. Älykkyys on ristiriidassa sosiaalisen kanssakäymisen kanssa, sillä naiselta odotetaan tiettyjä reaktioita tiettyihin asioihin (mies pitää nostaa jalustalle, miehen sana on lopulta se viimeinen, miestä pitää paapoa, koska mies on niin herkkä itsetunnoltaan, naisen tulee mieluummin keskustella päivän puheenaiheista kuin syvällisistä mietinnöistään vaikkapa sosiaalipsykologiasta). Jos nainen on älykäs, häntä tuskin nappaa kenellekään kumarteleminen ilman kunnioitusta, ja toisaalta älykkään naisen on vaikeaa älyllisesti kunnioittaa miestä, jonka keskustelunaiheet rajautuvat edelliseen ryyppyreissuun. "--tytöt saavat kasvuaikanaan kaksoisviestejä - heitä rohkaistaan hyviin suorituksiin mutta samalla "naiselliseen" passiivisuuteen ja riippuvuuteen - tytöt mieluummin laskevat suoritustasoaan kuin riskeeraavat sosiaalisen turvallisuutensa", kirjoittaa Uusikylä. Ja niinhän tekee periaatteessa kuka tahansa. Mutta toisaalta ilmeisesti miehet ovat mielummin hylkiöitä kuin naiset. Mielenkiintoista. Ehkä miesten on helpompi olla hylkiöitä, naiset nimittäin eivät suinkaan dissaa älykkäitä hylkiöitä, toisin kuin miehet jos naisesta on kyse.

Huvittava oli sosiaalipsykologi Gustave Le Bon käsitys naisten älykkyydestä vuodelta 1879:

Älykkäimpienkin rotujen joukossa on joukoittain naisia, joiden aivojen koko on lähempänä gorillan kuin kehittyneimpien miesaivojen kokoa. Naisten huonommuus miehiin verrattuna on niin ilmeinen, että sitä ei pidä epäillä hetkeäkään. Kaikki psykologit, jotka ovat tutkineet naisen älykkyyttä, runoilijat ja kirjailijat samoin, tunnustavat että naiset edustavat ihmisen kehityksen alkeellisimpia muotoja. He ovat lähempänä villi-ihmisiä ja lapsia kuin aikuisia, sivistyneitä miehiä. Nainen on oikukas ja tasapainoton. Häneltä puuttuu kyky ajatella loogisesti. On tosin muutamia lahjakkaita naisia, jotka ovat selvästi keskitason miehen yläpuolella. He ovat kuitenkin samanlaisia poikkeuksia kuin mikä tahansa hirviö, esimerkiksi kaksipäinen gorilla. Voimme unohtaa naiset, kun puhumme älykkyydestä.


Mielstäni tuo gorillavertaus osittaa kyllä suurta lahjakkuutta kirjailijan osalta :D. Ja runoilijoiden ja kirjailijoiden mainitseminen tutkijoina antaa kuvan hyvin luotettavista ja laajoista tutkimuksista. Mutta jos totta puhutaan, vastaavat ajatukset olivat valloillaan koko 1800-luvun ja hengittivät vielä 1900-luvun puolellakin. Toisaalta ei ole ihme, että asetelma miesten ja naisten välisessä kanssakäymisessä ei vielä ole tasapuolinen, eihän tässä ole mennyt kuin pari-kolme sukupolvea. Mainittakoon, että itse olen ollut tasapuolisuuden kannattaja henkeen ja vereen, mutta toisaalta naisena saamani kohtelu on asettanut miehisen identiteetin aika tavalla mikroskoopin alle.

Ja lopuksi, jotta en menettäisi naisellista sosiaalista statustani, hermojen lievittämiseksi kuva hyvin hoidetusta hellyyden huomastani: meidän olohuoneestamme.


Image and video hosting by TinyPic