1.1.2010

Uuden vuoden teesi

Kiihkeää uutta vuotta kaikille!

Arvostelen kursailematta perustoivotuksia, kuten 'hyvää joulua' ja 'onnellista uutta vuotta'. Kyllä niitä adjektiiveja on suomen kieli pullollaan, senkun valitsee vain :). Lähetimme isälleni äitini ja sisareni kanssa pilaillaksemme joulukortin, jossa luki muun muassa 'globaalia uutta vuotta'. 

Kiihkeä kuvailee aika hyvin näin uuden vuoden päivänä käytyjä keskusteluja hyvien ystävieni kanssa. Monmon ja  neiti hukka olivat luonani yli uuden vuoden. Jansku halusi jäädä Roihin kavereidensa iloksi. Yhtä hurjaa melua ja melskettä ei täällä ollut kuin viime vuonna, mutta olimmekin kaikki niin väsyneitä, että sinä hetkenä kun tulimme keskiyön jälkeen ihailemasta raketteja (joita katsomaan minun piti tytöt oikein suostutella) painuimme unten maille. Taisimme kaikki olla aika rättipoikki. Itse tulin pohjoisesta eilen aamulla yhdentoista maissa (herättyäni puoli kahdeksalta epämääräisesti nukutun yön jälkeen). 

Tämän vuosikymmenen avaukseksi voisin esittää vapautusliikettä miehille. Naisten oikeuksia ja vapauksia on puolustettu jo vuosikymmeniä ja olemme saavuttaneet vapauksia, kuten oikeutuksen pukeutua ja käyttäytyä kuten miehet, valita värimme vapaasti, puhua vapaasti ja opiskella vapaasti mm. teknistä työtä koulussa. Kaikki nämä oikeudet ovat miesten kohdalla rajoittuneet. Miehet eivät saa puhua hellyydestä tai meikkivoiteista (vaikka kuitenkin nuoret miehet ovat jo siirtyneet niiden käyttäjiksi), eivät saa valita lempivärikseen vaaleanpunaista (1800-luvulla kyseisellä värillä maalailtiin armeijan päärakennuksia, sillä se oli agressiivinen, miehinen ja sotaa kuvaava väri), miesten pitää jatkuvasti välttää "homoksi" leimautumista (mitä se sitten tarkoittaakaan...), eivätkä kaikki tekstiilityön opettajat edelleenkään suostu ottamaan poikia ryhmiinsä. Puhumattakaan miesten niin kutsutusta solidaarisuuspakosta, joka ilmenee pääasiassa tyhmyyden äärimmäisellä tiivistymisellä, kuten jos joku poikaporukasta keksii seinään juoksemisen olevan kivaa, sen on oltava kaikkien mielestä kivaa ja sitä on kaikkien tehtävä (tämä on tosielämän esimerkki). Miehet kaipaisivat vapautusta roolijaosta ja pakonomaisesta tyhmyydestä. 

Olen alkanut olla hieman huolissani miesten itsetunnon kehityksestä. Joudun nyt yleistämään ja eristämään sukupuolia, vaikka pääasiassa vastustan jakoa. Joka tapauksessa on alettu keskustella koulutuksen taholla koulujärjestelmän sopimattomuudesta miessukupuolisille. Koulujärjestelmä kuulemma suosii tyttöjen pidättyväisyyttä, eikä anna tarpeeksi tekemiseen perustuvia virikkeitä (mistä olen samaa mieltä), joita taas pojat tarvitsisvat (minusta tekemisvirikkeitä tarvitsevat ihmiset yleensäkin). Tämä on huvittavaa ottaen huomioon, että koulutus on pysynyt suhteellisen samana jo ainakin sata vuotta. Alun alkaen tyttöjä pidettiin liian lahjattomina ja tyhminä opiskelemaan nykyisellä tavalla teoreettisesti kirjasta. Nyt kun naiset pääsevät vapaasti opiskelemaan ja mielikuvat naisten lahjakkuudesta ovat hiljalleen muuttumassa, naisten pärjääminen on suuressa mittakaavassa eri luokkaa kuin miesten. Naiset pärjäävät niin hyvin, etteivät miehet saa enää jatko-opiskelupaikkoja. Suurempi osa esimerkiksi lääkäreiksi ja lakimieheksi opiskelevista on naisia, koko ajan kasvavissa määrin. Puhumattakaan naisjohtajien määrän kasvusta (asiasta julkaistu vastikään artikkeli Tiede-lehdessä). Asiasta en ole pahoillani, mutta olen huolissani siitä miten miessukupuoli ottaa vastaan tämän yhteiskuntamuutoksen. Mikä on miehen tehtävä ja miehen paikka, kun nainen ei enää ole "nainen" ja mies ei enää tao rautaa? Stereotypiat elävät yhä, mutta todellisuus ei vastaa niitä. Voi olla aika kriisin paikka, kun miehisyys määritellään tietyllä tavalla, mutta mies ei voi enää sopia siihen muotiin maailman muuttuessa. Mikä on "miehen" paikka? Jos naiset tunnustetaan älykkäämmiksi (ainakin kouluttautumisen ja työn puolesta), sosiaalisesti kyvykkäämmiksi johtajiksi, paremmiksi organisoijiksi ja heitä pidetään yhä lasten pääsääntöisinä kasvattajina, mistä miehet sitten röyhistelevät? Miehet! Ottakaa itseänne niskasta ja alkakaa tehdä töitä sen eteen, että pärjäisitte! Enää ei voi ratsastaa syntymäoikeudella!

Tässä pohdittavaa itse kullekin. Minähän en koskaan provosoi tai provosoidu ;). Voin jatkaa kyseistä linjaa myös tänä vuonna.

Ei kommentteja: