Postiluukusta kolahti tänään uusin Elle. Lehden mukana oli katsaus kevään muotiin, joka ei oikeastaan tarjonnut mitään uutta. Siitä huolimatta aloin haikailla kesää ja trenssejä ja jätskiä. Ja sitä että voi lähteä ulos T-paidassa.
Kevätfiilisten tehdessä tuloaan bongasin netistä jotain uutta. Uuden hiuspituuden nimittäin! Olen ollut katkeroitunut hiusteni suhteen viime keväästä kun eräs kampaaja torpedoi permanenttini. Pituuden lisääntymisestä ei ollut tietoakaan, päinvatsoin.
Kyseessä clip on (tai in, en ole varma kumpi termi on se oikea) pidennykset. Ne vain napsautellaan soljilla kiinni ja siinä se. Yöksi pois, mutta muuten voi toimia kuten tavallisten hiusten kanssa. Nämä ovat aitoa hiusta, itseasiassa. Ties kenen intialaisen naisen uhraus... Kuvistakin voi tarkkasilmäinen erottaa omien latvojeni päättymiskohdan, sillä ne ovat lähes tasapitkät eivätkö rikotut, mikä auttaisi pituuksia sulautumaan. Kuitenkin jo kolme ihmistä on ihmetellyt kuinka hiukseni ovatkaan kasvaneet, mukaan lukien äitini, että eivät ne ihan feikeiltä näytä :).
Villaneule benettonin, vyö peritty, housuhame kirppikseltä Helsingistä.
Hiusten saavuttua huomaani viime viikon lopulla koin erinäisiä kriisejä. Alunalkaen hiukset olivat ihan blondit ja näyttivät päässäni vitsiltä (tosin sen vitsin voitti äitini, jolla on kiharat, tummat hiukset, ja nämä siihen päälle...äiti näytti Medusalta). Innoissani ostin kaupasta sävyteshampoon ja aloin värjätä irtohiuksiani. Lopputulos olivat violetin ja harmaan laikuttamat, kuolleilta eläimiltä näyttävät ruikulat kuivumassa vessassamme. Olin aivan murtunut värjäyksen saamasta käänteestä. Seuraavana päivänä turvauduin kevytväriin ja lopputulos oli onneksi sekä toivottu että peitti alleen epäonnistuneen värin. Montakymmentä senttiä lisäpituutta kaikenkaikkiaan noin 60 euroa. Melkein peruskampaamokäynnin hinta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti