9.6.2009

Berliini osa 2

Koska kamerani akku petti minut innokuuden hetkenäni, palaan menneseen:

I give you: 

Berliini osa 2

Viimeksi pääsimme ensimmäisen päivän tutustumiskierrokseen asti. Koska aikaa on kulunut kuukausikaupalla, en enää muista tapahtumien järjestyksiä kovin hyvin :D. Kävimme kuitenkin useampaan otteeseen paikallisilla joulumarkkinoilla. Markkinat ovat mukava keski-eurooppalainen perinne. Siellä tarjoillaan muun muassa kuumaa ghlüweinia, erilaisia paahdettuja ja sokeroituja pähkinöitä, kortteja, lasisia joulukoristeita, makkaraa, itämaista pikaruokaa (joka on muuten saksalaiseen makuun terästetty epämiellyttävästi suolalla, aina), karkkia, kuivattuja hedelmiä, ja niin edelleen. Syötävistä maistoimme kaikkia edellisiä, lukuunottamatta makkaraa, enkä minä juonut viiniä. En pidä siitä :).




Pieniä myyntikojuja oli riveissä vaikka kuinka ja paljon mitä isommalle torille eksyi. Berliinissä joulumarkkinoita on useita.

Lapsille oli härveleitä.








Äärimmäisen mielenkiitoista. Arvuuttelin itsekseni mitä mahtaa tällainen pytinki sisältää. Vastaus on tietysti: koruja...?!? Eikä edes Kalevalaa, vaan jotain tuikituntematonta ainakin minulle.


Markkinat olivat parhaimmillaan pimeän aikaan.

Törmäsimme myös kojuun, jossa jätkä myi lappalaispuku yllään Lapin hunajaa. Aloitimme keskustelun englanniksi ja vaihdoimme sujuvasti suomeen :). Heh hee, hunaja ei suinkaan ollut Lapista vaan jostain  keski-Suomesta. Saksalaiset asiakasraukat.

Kotiuduttuamme hotelliin löysin esitteitä Berliinistä. Halusin ehdottomasti mennä käymään vahanukkemuseossa. Kävin sellaisessa joskus vuosia sitten, mutten muista siitä juuri mitään. Viimevuotinen kokemus oli suorastaan hämmentävä. Miten ne voivatkin näyttää niin aidoilta? Ainakin useimmat. Olisi hirveästi tehnyt mieli tökkiä nukkien silmiä testätakseni ovatko ne todella vain nukkeja. Museossa kuvaaminen ja koskeminen oli täysin sallittua. Ainoastaan Adolf Hitlerin ikuistaminen oli kiellettyä historiallisista syistä.


Neitokainen pelästytti minut, luulin seisovani oikean ihmisen vieressä.



Winston Churchill itse. Aika isällinen katse.



Hyvä jos isäni erottuu valtionmiesten keskeltä :D.



Ihaileva katse...



Herra Pyhyys. Katsokaa ilmettä. Vielä pelottavampi luonnossa.


Nicole Kidman. Erittäin kaunis nainen, muuten.


Minä ja lomaheilani.


Vahanukkien keksijä. Mukavan näköinen, lyhyt nainen. Hieman karmiva tuo pää.

Museon jälkeen kiertelimme Berliinin kuuluisammalla aukiolla. Ja huomasin ihmisten odottelevan jotain. Sitten näin mainoksen ohjatuista kaupunkikierroksista ja vielä ilmaiseksi! Lisäksi lähtö oli 10 minuutin päästä. Vaikka sataa tihutti, raahasin isän kierrokselle.



Muistaakseni jostain tämän portin läheltä meni jako itä- ja länsi-Berliiniin. Opas oli Berliinissä muutamia vuosia asunut australialainen nuori mies, joten englanti oli erittäin hyvää. Tarinat paikoista ja niiden merkitykset avautuivat kävellessä ihan eri tavalla kuin jos olisimme kaksisteen käyneet paikkoja läpi. Opas tunsi nopeimman tien paikasta toiseen, sekä kohteiden tarinat. Lähdimme neljän aikaan ja taisimme lopettaa neljän tunnin kuluttua. En voi valittaa! Tosin kylmä hiipi luihin ja isäni vanhuuden kalvamat jäsenet kipeytyivät illaksi. Sori iskä! Onneksi opas vei meidät matkan varrella juomaan ihaninta kaakaota ikinä! Pohjalla oli oikeaa suklaata, joka sekoitettiin kaakaoon!

Esimerkiksi tämän kohteen merkitystä en välttämättä olisi koskaan saanut selville:



 





Kyseessä Peter Eisenmanin 1997 suunnittelema, vuonna 2005 valmistunut monumentti natsien surmaamien juutalaisten muistoksi (Memorial to the Murdered Jews of Europe). Eisenman ei ole antanut minkäänlaista kommenttia monumenttinsa esittävyydestä, joten ratkaisu jää katsojalle. Minusta se on fiksusti tehty. Jotkut näkevät juuatalaiset marssimassa, toiset juutalaisia kuljettavia junavaunuja...merkitys on kuitenkin jokseenkin sama: muistuttaa meitä hirmutöistä, joita ei saa unohtaa eikä toisintaa. Alue on iso ja siellä on pelkkiä eri kokoisia betonilohkareita. Keskellä ne ovat päätä reilusti korkeampia, kuin labyrintti. Hetkessä voi huomata olevansa aivan yksin betonin keskellä. Minulle tämä oli yksi vaikuttavimpia paikkoja ja kokemuksia Berliinissä.

On aika ironista (tai tarkoituskenmukaista), että Hitlerin kuolinbunkkerin olinpaikka on hyvin lähellä monumenttia. Bunkkerista tai siitä hallintorakennuksesta ei ole kiveäkään jäljellä, sillä ne on hävitetty. Nykyään paikalla on ruohoa ja parkkipaikka kerrostalojen syleilyssä. Ennen vanhaan paikalla ei ole ollut edes kylttiä, mutta asukkaiden ovikelloa rimputtelevien matkailijoiden tähden yksinkertainen kyltti on pystytetty paikalle. Sen enempää ei ole haluttu paikkaa merkata, muun muassa ettei siitä tule uusnatsien "pyhiinvaelluspaikka".



Tässä yksi ainoita jäljellä olavia natsien hallinnollisia rakennuksia. On iso.



"Ain' laulain työtäs tee..." Maalaus edellisen kuvan rakennuksen seinästä.



Luotien ja pommien jälkiä seinässä. Vaikea käsittää, että ne ovat aitoja.



Se kuuluisa Berliinin muuri.



Berliinin muuri on mielestäni yksi käsittämättömimmistä asioista Euroopan historiassa. Kuvassa muuri on ohut ja näyttää helposti ylitettävältä, mutta todellisuudessa muureja oli rinnakkain kaksi, joiden välissä partioitiin ja karkulaiset ammuttiin sumeilematta. Alunperin muurin päällä oli piikkilankaa, mutta ne oli liian helppo ylittää kankaiden avulla. Itä-Berliinistä tuli pyyntö saada muovisia viemäriputkia. Ne lähetettiin. Parin päivän päästä putket ilmestyivät muurin harjalle. Luulin, että muuri halkoisi Berliinin kahtia, totuus kuitenkin on, että se eristi Berliinin keskeltä pyöreähkön, itä-Berliininä tunnetun alueen. On liian vaikeaa ymmärtää sitä propagnadan määrää...Neuvostoliiton selitys itä-Berliiniläisille muurista oli, että sen oli tarkoitus suojella kapitalisteilta. Perheet hajosivat eri puolille Berliiniä. Ei mikään ihme, että muurin hajoaminen oli tapahtuma. Kaikenlisäksi se tapahtui yhtäkkiä, asukkaiden voimin, eikä kukaan voinut estää sitä.

Seuraavana päivänä etsiydyimme museoihin. Kävimme katsomassa ensimmäistä kertaa Paul Kleen näyttelyn. Siinä ensimmäinen moderni taiteilija, joka todella kolahti. Erittäin mielenkiintoisia töitä, erittäin mielenkiintoinen ideologia. Tässä esimerkkejä töistä, joita näin:



Kuva. 



Kuva.



Kuva.



Suosittelen tutustumaan Kleen teoksiin. Itse pystyn löytämään Kleen abstrakteistakin töistä selkeitä hahmoja ja maisemia, mitä ei yleensä tapahdu. Erittäin kiehtovaa on myös, että Kleetä innoittivat lasten tekemät piirrokset.

Shoppailimme myös ja kävimme isän tahdosta huonekaluliikkeessä ihailemassa valikoimaa. Tällainenkin tuli bongattua:





Berliinissä on kuulemma myös hienoja vintageliikkeitä. Noh, itse en törmännyt niihin, sillä netistä ottamani osoitteet olivat kaikki vanhentuneita. Ainoa paikallaan yhä oleva liike myi tuhottomasti vanhoa kenkiä - tuhottoman kalliilla. Että se siitä. Itä-Berliinissä kiertely oli kuitenkin vaivan arvoista, sillä paikalliset liikkeet ovat mitä mielikuvituksellisimpia, samoin niissä myytävät tavarat!

Matka Berliiniin oli kaikkiaan hieno kokemus. Isäni suunnittelee jo uutta reissua :D. 

Ei kommentteja: