31.7.2008

Silk, macarons and dream shoes!

Kävin jälleen Hietalahden ulkoilmakirpputorilla ja löysin valkoisen, koko silkkisen kauluspaidan 0,50 eurolla. Hinta ei kirpaissut. Ostin myös toisen osittain silkkipaidan, mutta se maksoi vähän enemmän... Helsingissä oleminen tekee pahaa kukkarolleni ja arvoilleni. Piipahdin matkalla ostamassa kuuluisia, ranskalaisia macarons-keksejä. Aika kallista, mutta hyvää. Ja niin viehättävän näköisiä! Lisäksi törmäsin Minna Parikan omaan liikkeeseen, jossa työskenteli viehättävä nainen itse! Oih! Alennuskenkiä 200 eurolla ja sitä rataa, mutta voisin ostaa melkein ihan mitkä vain... Aloin jo miettiä, että pitäisikö ihan oikeasti satsata. Koko homma voisi tosin tyssätä siihen ettei kenkä sovi jalkaan. Mikä toisaalta olisi helpotus ja toisaalta kauhistus. En viitsinyt tänään edes kokeilla, kun tiesin ettei tilini kattaisi edes halvimpia malleja.





---------------------------------------------

I went to Hietalahti again and to a outside flea market there. I found a white dress shirt made of pure silk. It cost me 50 cents! Not bad, huh? I bought another shirt made of partly silk, but it cost a bit more... Being in Helsinki is bad for my wallet and bad for my principles. I bought famous macarons cookies on the way. A little expencive, but oh so good! And look just too sweet! Also, I ran into a Minna Parikka's own shop, where the lovely lady was working herself! Some shoes had reduced prices, about 200 euros and so on. I could have taken any of those pairs... I started to think if I really should have one pair. It's real Finnish design anyway, you know. Though those shoes to die for perhaps would not fit. I have difficult feet. That would be a felief at one point and a disappointment from the other. I didn't try them. i didn't dare because I knew my bank account is so empty I couln't afford even the cheapest ones.

I went for boring today/Minulla oli kriisi, joten tulos oli tämä:

Toppi/Top: Tuliainen/ Parents brought from somewhere
Hame/Skirt: H&M
Nauha/Ribbon: VeroModan mekosta/From VeroModa's dress

30.7.2008

A new idea

Olen havainnut tällä reissulla, että huivit ovat erittäin näppäriä ja muuntuvia vaatekappaleita. 

During my time here, I have discovered that scarfs are handy and transforming garments.




Huivi/Scarf: Äidin kätköistä/My mother's old 
Hame/Skirt: H&M



Laukku/Purse: Löytö kirpputorilta/Flea market


Ja kyllä, alennuin ostamaan mustan kynähameen hennesiltä. Mutta se on trikoota ja juuri sellainen, jota olen kaivannut vuosia.

And yes, I did buy the balck pencil skirt from H&M. But it is jersey and exactly the kind of I have wanted to have for years.

29.7.2008

Lazzy

Olen ollut pari päivää ihan luvattoman laiska päivittäjä. Enkä valitettavasti pista tänään paljon paremmaksi. Tietokoneestani vietiin irrallinen hiiri ja minä todella inhoan tuon sormihiiren käyttämistä, yök. Se ei vain toimi. Plus että kuvien muokkaus muodostuu mahdottomaksi tehtäväksi (ei sillä että minulla juuri nyt paljon muokattavaa olisikaan...). Aamupäiväni sujui kivasti katsoen Innoa Nelosen nettisivuilta. Kyseinen ohjelma on suppean valikoiman parasta antia. Täytyy todeta kuitenkin se, että joko suomalaisten maku on hyvin tylsä tai sitten kohteista muuten vain tuppaa tulemaan toistensa kopioita jossain mielessä (siis, mikä juttu se vaaleanharmaa seinän väri on?). Tässä asunnossa ei ole televisioita, joten mitään muuta ei olekaan juuri tullut katsottua.

Yritin myös ehtiä katsomaan kangaskaupasta mahdollisesti uusia verhoja keittiöön, kun on alennusmyynnit. Se ajatus torpedoitui, kun kävimme ensin avomieheni (tutut nauranevat ilmaisulle) kanssa syömässä ja sieltä kahvilassa ja sieltä Hifi Studio 17:ssä kuuntelemassa ja vertailemassa kaiuttimia ja sieltä vein mieheni luovuttamaan verta. Sain itsekin jäätelön, vaikken antanut pisaraakaan. Mikä ei suinkaan johdu mistään hämärästä pelkuruudesta, vaan ihan siitä, etten tietyistä terveydellisistä syistä SAA luovuttaa verta. Minustakin tuntui ikään kuin olisin tehnyt jotain hyvää :), verestä kun on koko ajan jatkuva pula. Tuntuu jotenkin ylpeältä jo siksi, että avopuolisoni veri voi auttaa pelastamaan jonkun hengen. Suosittelen! Varsinainen luovutusosio kesti n. 8 min. ja muu ensikertalaisen kaavakkeiden täyttäminen ehkä puoli tuntia kauemmin kaikkine mehun juomisineen ja hoitajan haastatteluineen. Kysäisin siinä kivasti hoitajalta, että kuinka paljon ihminen voi menettää verta ennen kuin kuolee. Olen nimittäin miettinyt asiaa. Arveltu määrä oli 2 litraa viidestä ja saa kätellä mister Kuolemaa. Oli se ehkä vähän epäkorrekti kysymys, kun siippani kädestä roikkui verta juokseva ohut putki... Ei mutta ihan oikeasti homma oli tosi asiallista ja hyvin järjestettyä. Luovuttajat pääsivät puolimakaavaan asentoon pehmeille tuoleille ja oli lehtiä luettavana ja leipää ja keksejä, jätskiä, kahvia, mehuja... Luovuttaisin verta itsekin, jos vain voisin. 

Ajattelin tässä jossain välissä tehdä lyhyen katsauksen syksyn ja talven muotiin, mutta ehkä vasta sitten, kun minulla on käytössäni oikea hiiri. Tulenpalavat kysymykset: Tuleeko kauhea 80-luku nyt OIKEASTI muotiin, siis meinaan että olkatoppaukset just joo?? Musta on ilmeisesti yhä uusin musta? Onko siluetti kapea aina ja ikuisesti? Täytyykö minun luopua hempeästä ja niin kovasti rakastamastani tyttölookista, ainakin täksi talveksi (you wish!)? Liikkuuko catwalkeilla pelkkää kumia, muovia, sulkia, lateksia ja muuta käyttökelvotonta/tekotaiteellista shaissea/matskua? Onko neliön muotoinen kärki tulossa taas kenkiin, sehän justiinsa nähtiin jo 90-luvulla?

28.7.2008

Old days

Eilen valtavan ihastuttavalta kirppikseltä hankittu "mekko" muistuttaa 20-luvusta / I found a lovely "dress" from flea market yesterday, it reminds me of 20's:









26.7.2008

Flowerly day

Minut on hylätty puoleksi päiväksi. Minun ja poikaystäväni olisi tarkoitus ehtiä tänään pikkupicnicille, Ateneumin taidenäyttelyyn katsomaan kehuttua Pekka Halosta ja illalla vielä tsekkaamaan myöskin kehuttu Batman-elokuva. Hänen olisi "pitänyt" päästä töistä jo yhdeksältä aamulla, nyt siitä on viisi tuntia seitsemäntoista minuuttia. Ovatko miehet aina yhtä epäluotettavia, vai olenko minä ainoa, joka joutuu sietämään seurauksia puusta ja heinästä? Ilmeisesti picnic saa jäädä toiseen päivään, sillä kun siippani saapuu, hänen täytyy käydä suihkussa ja blaa blaa. Sitten kello onkin jo niin paljon, että pitää mennä suoraan Ateneumiin. Jossa visiteeraamista onkin nyt siirretty jo kolme päivää.






Toppi-minimekko/Top-miniskirt: New Yorker
Hattu/Hat: Poimin eilen kadulta/ Picked up from the street yesterday


I have been abandoned for today, up to afternoon however. Me and my boyfriend planned to have a picnic, go to an art exhibition in Ateneum to see praised Pekka Halonen's work and at the evening to see the new Batman movie. He should've come at 9 am, but the clock was 9 five hours and 17 minutes ago. Are men always this unreliable, or am I the only one who has to suffer from the consequences of vague information? Obviously I have to forget the picnic for the reason that when my love comes home he has to take a shower and bla bla. And then it's so late we have to rush into the Ateneum. Visiting there has been delayed for three days now.

25.7.2008

Japanese day



Tässäpä sortsihaalarini/Here is my overall shorts: GinaTricot
Valkoiset kegät/White shoes: ECCO
(Pahoittelen omituisia kuvia/ I apologize for the odd pictures)



Tänään vietin päiväni jokseenkin samaan tapaan kuin eilen. Tosin armas siippani herätti minut vahingossa kello kuudelta aamulla, enkä meinannut saada unta sen jälkeen. Yhdentoista maissa olin kartsalla ja tiirailemassa eccon kenkiä. Ollessani Saksassa kesäkuussa tapasin näiden kenkien lähisukulaiset ensimmäisen kerran. Jälkeenpäin minua harmitti, ettei minulla ollut varaa ostaa niitä. Ihastuin nimittäin äitini ikivanhoihin valkoisiin eccoihin, kun ne ilmestyivät jostain päivänvaloon keväällä. Valitettavasti pikkusiskoni oli jo ehtinyt varata ne, mutta minä aika ilkeästi varastin ne itselleni. Olen koko ajan suunnitellut palauttavani kyseiset maalitahraiset kengät, mutta "en ole saanut aikaiseksi". No, enää minun ei tarvitse piilotella niitä, kun minulla on omat, vaan voin palauttaa ne oikealle omistajalleen.

Iltapäivällä minä ja poikaystäväni menimme japanilaiseen ravintolaan nimeltä Daruma Sushi, joka sijaitsee Kampissa/Sähkötalossa. En ollut koskaan ennen syönyt oikeaa sushia, joten tällä ensimmäisellä kerralla oli paljon painoarvoa. Lopputulos on: nam nam sushi! Japanilaisen ruoan syöminen vaatinee kuitenkin hiukan totuttelua. Suosittelen paikkaa!  Miljöö ei ollut mitenkään erityisen tunnelmallinen, ravitola oli puolityhjä (ehkä vähän syrjäisemmän sijaintinsa tähden, en tiedä...), ruoka ja palvelu hyvää. Hintakaan ei hirmuisesti ahdistanut. Maksoin omasta ateriastani 17,50 euroa , joka sisälsi miso-keiton, 9 sushirullaa, veden ja japanilaisen teen. Syötyäni olo oli taivaallisen kevyt! Sellaiselta minusta ei ole tuntunut syömisen jälkeen vielä koskaan. Nälkä kyllä lähti, eikä se palannut ennen iltaa. Ymmärrän nyt hyvin, miksi eräs hyvä ystäväni pitää japanilaisesta ruoasta niin kovasti, kun kerran siitä tulee niin hyvä olo.

----------------------

I spent my day rather same way than yesterday. Although my dear accidentally woke me up at 6 am, I had trouble falling back to sleep after that. At 11 o'clock I already was looking for ecco shoes. When I was in Germany in June, I met the relatives of these shoes at the first time. Afterwards I was pissed off because I didn't have the money for them. My mother had a wonderful pair of old, white eccos and they came out from some closet at the spring. I fell in love with them but my sister by then had a reservation. I was mean and stole the damn shoes! I have been thinking giving them back, but I just couldn't make myself do it. Now I have my own pair of same kind of shoes and can give my mother's old ones to their right owner.

Afternoon I and my boyfriend went to a Japanese restaurant called Daruma Sushi in Kamppi/Sähkötalo. I had never had real sushi before and I have to say that I liked it, though it was different. I can recommend the place (if foreigner readers ever come to Helsinki)! The atmosphere wasn't so overwhelming but the food and service was great! And for reasonable price. I paid 17,50 euros for miso soup, 9 sushirolls and such, water and Japanise tea. After I'd eaten I felt heavenly light, a new experience. I truly understand why a good friend of mine likes to eat Japanese food when it makes you feel so good!



Sain muutenkin inspiraatiota japanilaisesta kulttuurista/I got inspiration from Japanese cultur:









Jälkkäriksi vähän jätskiä :). Fish food on lempparini!

24.7.2008

The Queen of should not

by: Riikka Sormunen

TÄLTÄ minusta tänään tuntui, vaikken edes ostanut juuri mitään...Ja kyllä, se "juuri mitään" on ihan tarpeeksi liikaa. Erityisesti siksi, että sorruin GinaTricot-myymälään. Näin jo heti ovelta, että onpas krääsää (ensimmäinen kerta kun astuin jalallani kyseiseen liikkeeseen), mutten voinut vastustaa sortsihaalaria, jonka löysin alelaarista. Etsin sortsihaalaria ympäri Eurooppaa kesäkuussa, enkä löytänyt. Sen jälkeen, kun näin varsin viehkoja vintage-yksilöitä Ebay:ssä, olen halunnut omistaa yhdet. Voi asian tietysti ajatella niinkin, että vaikka vietin koko päivän kaiken maailman kaupoissa tsekkailemassa tarjontaa, en sortunut mihinkään muuhun. Olen menossa kirpputorille sunnuntaina ystäväni Din ja hänen miehekkäämmän puolisonsa kanssa, ja minun on ehdottomasti tarkoitus säästää rahaa sinne.

Tästä pääsemmekin periaatteisiin, joita yritän ihan hirmuisesti noudattaa:

  • EI ENÄÄ UUSIA VAATTEITA KAUPASTA(lukuun ottamatta valkoisia T-paitoja ja toppeja, kauluspaitoja, alusvaatteita, farkkuja (kuin joskus muka käyttäisin niitä) ja kenkiä (joita on vain ihan älyttömän hankalaa löytää hyvässä kunnossa käytettynä))
  • toisin sanoen vintage-vaatteita, kirppisvaatteita ja muita käytettyjä vaatteita suosien
  • jos jotain ei löydy TEE ITSE!
  • kun teet itse, hanki materiaalit käytettynä (tämä on vielä työn alla...kröhm, rakastan kangaskauppoja, menen ihan ekstaasiin sellaisessa)

Tänään oli siis kaupunkipäivä, yksinäinen kaupunkipäivä. Yksinäinen siksi, että olin yksin vaikken itseasiassa kuitenkaan yksinäinen. Toisinaan on mukavaa mennä ja tehdä yksinkin, kun voi tehdä mitä huvittaa!

-------------------------

The picture represents well how I felt today, even though I didn't by almost anything...And yes the "almost anything" is too much. Especially because I went to the cheap shop GinaTricot. I could see from the door that the shop was full of junk (this was my first visit to the store), but I couldn't resist the overall shorts I found from the discount section. I looked for shorts like that for a month in Europe and couldn't find and there they were! After I saw overall shorts in Ebay I wanted to have my own ones. Ofcourse I can think it so that though after I spent my whole day in shops checking out the new clothes I didn't buy anything else. I'm going to a flea market with my friend Di and her boyfriend, and I want to save my money for that.

This subject leads us to my new principles I'm trying to maintain:

  • NO MORE NEW CLOTHES FROM THE STORES (except white T-shirts and tops, dress shirts, underwear, jeans (like I would wear any) and shoes (it is too difficult to find usable ones used))
  • In other words: vintage clothing and other used clothes
  • If you can't find what you want, make it yourself!
  • When you make your own clothes use recycled materials ( this I have to still work with, I love stores that sell fabriks, I go nuts when I'm in one)

So, this was a day in the city. I was alone but not lonely. From time to time it's nice to go by yourself, because then you can do what you feel like!

----------------------

Muutama kuva/Few pictures:





Mekko/Dress: Itsetehty/Selfmade







www.mereija.fi
Kiva pikkuputiikki, jossa myydään kierrätysmateriaaleista
valmistettuja ihanuuksia.





Päättömät ratsut


The 14-year-old me from the 60's


Mekko/Dress: Pelastusarmeijan kirppis - itse tuunattu/From flea market - modified by me

23.7.2008

Love 'em


Kuva: www.minnaparikka.com

Niin...Muun muassa näitä minä aion käydä huomenna katsomassa (kuolaamassa). Desing-kengät hivelevät kenkärakastajattaren sydäntä. Ja lompakko ulisee tyhjyyttään./ Yes... tomorrow, among other things, I'm going to see these shoes (drool over these shoes). Desing shoes light up the heart of a shoelover like me. Wish I had the money for it..

Hmph, vieras kone ei hyväksynyt kameraani, joten kuvat täytyy keplotella tänne muulla tavoin. Tänään muuten eräs ulkomaalainen kynsienhoitosarjan myyjä luuli minua 14-vuotiaaksi, eikä meinannut uskoa kun, yritin selittää oikeaa ikääni. Toisen kerran hmph. Tämä on ongelma, joka piinaa minua kaikkialla, eikä se tee minusta kovin 'katu-uskottavaa'.

-----------------

This unfamiliar computer does not like to co-operate with my camera, so I have to get the pictures here trough my own laptop. By the way today a foreigner, who was selling a treatment kit for nails, thought I was 14 years old! I had trouble convincing him I'm over 20! I have this problem ALL THE TIME, and it really bothers me. I mean...it's okay when it's just few years but...this much...People don't take me seriously.

22.7.2008

Lähdetään Helsinkiin!

Eilen vietin iltapäivän vanhempieni luona syöden (oi, opiskelijan ilot) ja keskustellen maailman tulevaisuudesta.

Tiivistetysti:

  • On käsittämätöntä kuinka ihmiset eivät näe aivan yksinkertaisia asioita
  • Näihin asioihin kuuluu mm. tämänkin valtion auktoriteettien käsittämättömän luvallinen toimita omaksi ja vain omaksi parhaakseen
  • Aikoinaan kukaan ei olisi edes kehdannut virallisesti ja julkisesti ehdottaa koko Suomen kansalaisia kattavaa sormenjälkirekisteriä! Se on valta-ase (siitä väistämättä tulee sellainen)
  • Dystopioita tuli käytyä läpi
  • Lisäksi pohdimme tiettyjen aatteiden leviämistä

Näistä tulenaroista aiheista riittäisi puhuttavaa viikkojen ajaksi. Ja ironisinta on, että yleensä kun näitä aiheita keskustelussa kosketellaan, saa yleensä vastaansa huvittuneen hirityksen, koska onhan turhanpäiväistä pohtia kriittisesti sitä mitä jossain Suomen eduskunnassa tapahtuu, mitä päätöksiä siellä tehdään tai miten mediassa asihoihin suhtaudutaan. Kysymys ei varsinaisesti ole siitä, että valtion toiminta tai edustajien mielipiteet suoranaisesti heti huomenna vaikuttaisivat meidän elämäämme. Valitettavasti se kuitenkin menee niin, että päättäjän aate on kansan aate, ja se mikä tapahtuu annetaan tapahtua.

Tänään päätin sittenkin, että lähden Helsinkiin. Tarkoitus on ollut mennä jo pitkään, mutta nyt tuli tilaisuus. Katson saanko otettua koneen mukaan, niin voisin mukavasti postailla tänne sieltäkin käsin :). Minulle tulee ehkä hieman kiirus, sillä pakkaaminen vie aina aikaa. Minä en varsinaisesti ole perfektionisti, mutta pakatessa minusta tulee sellainen: kaikki vaatteet täytyy koodata toisiinsa sopiviksi, jottei tulisi turhaa kamaa mukaan(mikä oli ennen varsin yleinen ongelma ja näkyi pahimmillaan kahtena matkalaukkuna).

--------------------------------------

I spent my yesterday afternoon with my parents in their home eating and discussing about the future of the world.

Summary about our discusson:

  • It is beyond my understanding why people don't see the most simplest things that are happening in this world.
  • Including the incomprehensible freedom this counry's athoritys have when acting for their own preferences.
  • In the old days no-one would have had the nerve to suggest founding a register that includes the fingerprints of every citizen in Finland! It is a weapon of power (it becomes one inevitably).
  • We talked about dystopias.
  • And the spreading of certain ideologies.
These are the kind of topics I could spend weeks talking about. It's ironic when you try to discuss these thing, usually you won't be taken seriously. Because people think there is nothing to really talk about or if there is there is no reason to talk about them. Many people don't see everything is connected.

Today I decided to go to Helsinki after all. I have been planning this for a while now and today I got my chance, so I'm going. I try to take my laptop with me so I could keep my blog updated :). I'll soon be in a hurry with my packing, because it takes a while. I'm truly not a perfectionist, but while packing I become one: everything I has to match, so that I wouldn't take too much stuff with me (at its worst I used to have two suitcases and plenty of stuff I didn't really need). .

21.7.2008

Grey day


Mekko/Dress: Vero Moda
Villatakki/Cardigan: Kirppis/Flea market
Vyö/Belt: Äidin vanha/Mother's old
Korvikset/ Earrings: Peritty/Inherited
Naamio/Mask: Venetsiasta/From Venice

Viime yö meni epätavallisen pitkäksi, itseasiassa pitkälle aamutunneille asti. Olin nimittäin niin uppoutunut animesarjaan nimeltä Sola (Ne, jotka tirskuvat, heittäkööt ennakkoluulot nurkkaan!) , etten saanut itseäni irti tietokoneen ruudun äärestä. Sinänsä hyvin poikkeuksellista, en juuri koskaan valvo yöllä kello yhtä pidempään... Tosin tänä kesänä periaate on hieman lipsunut. Mutta heräsin kuitenkin toisen periaatteeni mukaan eli viimeistaan kello 12. Minulla on vähän sellainen tuntuma tähän nukkumisasiaan, etteivät ihmiset lainkaan tiedosta kuinka tärkeää nukkuminen on. Eikä suinkaan ole sama asia mihin aikaan menee nukkumaan, vaikka nukkuisi niin sanotusti riittävät 8 tuntia (mikä ei tosin millään riitä minulle, heh). Nimittäin mitä myöhemmin menee nukkumaan sitä pidempään on ollut hereillä putkeen, joten ruumis on väsyneempi eikä tavallinen unimäärä välttämättä riitä voimien palautumiseen. Jos on ollut hereillä vaikkapa aamu kahdeksasta yhteen yöllä on ollut hereillä 17 tuntia vuorokaudesta, eli yli tuplaten sen, mitä sitten nukkuu.

Aamua ei kuitenkaan voinut kehua, kun sarja ei saanut kaipaamaani onnellista loppua ja aamutaivaskin heijastelee samaa väriä kuin monta päivää tänä kesänä muutenkin. Erehdyin luulemaan päivää kylmäksi kuin Siperian tuuli ja pukeuduin niin kovasti hehkutetun kesämekon ja villatakin yhdistelmään... Kuitenkin kävi ilmi, että olin hieman aikaani edellä, onneksi :)! Tänään ajattelin jatkaa vuorittoman bleiserini ompelusta. Hankin kyseiseen 70-luvun takkiin kaavan etsy.comista. Se on uskomatonta, kuinka vaikeaksi vanhojen kaavojen löytäminen Suomesta on osoittautunut. Mikä sinänsä on harmi sillä nämä nimenomaiset kaavani vaikuttavat varsin hyvin tehdyiltä! Paljon paremmin kuin nämä uudet (joihin ei pahimmassa tapauksessa saa suomen eikä englannin kielistä ohjeistusta). Siitä lisää myöhemmin.

Tässä ikivanhat korvakoruni, periytyneet kai sukulaisilta/ Here are my old earrings, which I have inherited from some relative:



"Ain't going down till the sun comes up..."(-Garth Brooks)
Last night I stayed up for long too long, what I don't usually do. I was so in to an anime series called Sola (the sun in english) that I just couldn't make myself go to bed. Usually I go to sleep 1 am at the latest, thought the bright summernights have been doing tricks on me and I have been staying up late. Anyway I woke up at 12 am (I try never not to sleep longer). I think people don't take sleeping serious enough. It's more important than people realize. You see, it is not meaningless when you got to sleep even if you slept 8 hours. If you wake at 8 o'clock in the morning and go to bed at 1 am, you have been awake 17 hours! It's twice what you seelp, and the body doesn't have time to "heel" properly.

Well, the Sola didn't end the way I hoped, the morning wasn't so great, nor the weather can have compliments. It's all gray, gray, gray... And windy, what made me think it's cold outside and I put on a very hip combination of a light summer dress and a thick cardigan. Sadly it's very warm. But it looked like Siberia! Finnish summer seems to get deceptive. 

I might start working with my 70's patterns for a jacket today. I bought the patterns from etsy.com. It's really hard to find old patterns in Finland, I haven't found any. It's a pity because old patters are very good ones! Better than today, I guess. I might post something about the progress, so more about it later.

20.7.2008

Hello household!


Tämä on ensimmäisistä ensimmäinen merkintäni. Ennen tätä nimenomaista iltaa, olen mietinnöissäni pyöritellyt oman blogin perustamista jo jonkin aikaa. Koska olen sittemmin törmännyt aivan tavallisten ihmisten aivan tavallisiin blogeihin, tulin siihen tulokseen ettei minunkaan blogini voi olla kuin korkeintaan parista pahasta pahin.

En viitsisi kovin lokeroida tämän blogin olemassaolon tarkoitusta (kun en viitsisi lokeroida  omaanikaan, sipaus sentään), erityisesti siitä syystä etten vielä aivan tiedä mikä se on. Joka tapauksessa aion käsitellä minulle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita: pukeutumista(siinä sivussa hieman muotia) ja sen filosofiaa ;), taiteita - miksei hieman myös tieteitä, jos sellainen tuuli puhaltaa, maailman ja ihmisen tilaa, sekä muita kliseitä, niin intohimoisella realismilla ja kyynisyydellä kuin lähtee ihmisestä, jonka blogin taustaväri on vadelmanpunainen. 

This is my first note. That's said. Good for me. Exactly for me. Before this night I have been thinking if I'd be worthy to be a blogger (and this because I have a little bit...well kind a lots of criticality in me). But as I read several ordinary blogs written by common people, I thought mine could not be a very heavy load this world to bear. So, I made up my mind and did it. Did it even in two laguages...Trying to anyway. 

I don't really like the idea of specifying the purpose of this blog accurately, and the reason to this blatant action is that I don't really know the purpose yet. So I'm not being arrogant just to irritate my possible and desirable readers. Anyway, quit this nonsense and move to the important stuff. Within this blog I going to discuss: clothes and wearing them and the philosphy in it ;), arts - why not sciense also if I happen to be in the mood (for love), about the state of world and men, and other clichés with as passionate realism and cynicism as is possible to a person who's blog is colored with raspberry pink.